Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Gustave Flaubert
Suom. Maija Koskenniemi
WSOY, Porvoo, 1911.
Julianuksen isä ja äiti asuivat linnassa, joka oli rakennettu keskellemetsää, kukkulan rinteelle.
Lyijysuomukset peittivät kulmissa olevain neljän tornin suippojakattoja ja muurit nojasivat kalliopohjaan, joka laskeutui jyrkästivallihautaan.
Pihan kivitys oli siloinen kuin kirkon laattia. Pitkistä,lohikäärmeenkidan muotoisista räystäskouruista syöksyi sadevesisäiliöitä kohti, ja ikkunalaitteilla kukkivat joka kerroksessa basilikaja heliotrooppi maalatuissa saviruukuissaan.
Seipäillä eristetyn aitauksen sisäpuolella oli ensin hedelmäpuutarha,sitten kenttä, jossa oli erilaatuisten kuvioiden muodossakukka-istutuksia, lisäksi varjoisia viiniköynnosmajoja ja leikkiratalinnan poikia varten. Toisella puolella oli koirakoppi, tallit,leipomatupa, viininpuserrushuone ja vilja-aitat. Viheriä laidunnurmilevisi ympärillä, sekin vahvan orjantappura-aidan ympäröimänä.
Oli eletty rauhan aikoja niin kauan, että nostoristikko ei enäälaskeutunut; vallihaudat olivat täynnä vettä; pääskyset tekivät pesiäänrintasuojuksen ampumaloviin; ja jousimies, joka päivät päästään kulkivalleilla, palasi vahtitorniin niin pian kun aurinko paahtoi liiankuumasti, ja torkahti uneen kuin luostariveli.
Sisällä kiiltelivät joka suunnalla rautakiskoitukset; seinäverhotsuojelivat huoneita kylmältä, kaapit olivat täyteen sullotutliinavaatteita, viinitynnyreitä oli kellarissa rivi rivin päällä jatammiarkut rutisivat rahasäkkien painosta. Asesalissa nähtiin lippujenja jalojen eläinkallojen keskellä aseita eri ajoilta ja eri kansoilta,alkaen Amalekitien lingoista ja Garamanttien heittokeihäistäSaraseenien miekkoihin ja Norrmannien panssaripaitoihin saakka.
Keittiön vanttera emäntä sai härjän padassa kääntymään. Kappeli taasoli komea kuin kuninkaan rukoushuone. Olipa eräässä kolkassaroomalainen saunakin, mutta linnanherra kieltäytyi sitä käyttämästäpitäen sitä pakanallisena tapana.
Kääriytyneenä ketunnahkaturkkiinsa hän kuljeskeli talossaan, jakoioikeutta vasalleilleen ja sovitteli naapuriensa riitoja. Talvellaseuraili hän lumihiutaleiden putoamista tai luetutti itselleen vanhojatarinoita. Ensimäisenä kauniina päivänä teki hän muulillaan pieniäretkiä vihertäville viljavainioille ja antautui juttuun maamiestenkanssa sekä jakoi heille neuvoja. Monen seikkailun jälkeen oli hänottanut vaimokseen erään ylhäissukuisen neidon.
Tämä oli hyvin vaalea, ylpeäluontoinen ja vakava. Hänen päähineensäheltat hipoivat ovien kamanoita, hänen pukunsa laahustin viisti maatakolme askelta hänen perässään. Palveluskuntaansa piti hänluostarimaisessa järjestyksessä; joka aamu määräsi hän palvelijoilleheidän tehtävänsä, piti itse huolta hilloista sekä lääkkeistä javoiteista, kehräsi ja ompeli koruneulouksia alttariliinoihin. HartaastiJumalaa rukoiltuaan sai hän pojan.
Silloin syntyi linnassa suuri ilo, ja tapahtuman johdosta pantiintoimeen pidot, joita kesti kolme päivää ja neljä yötä ilotulienvalaistuksessa, harppujen soidessa, vihreissä lehmustoissa. Sielläsyötiin mitä harvinaisimpien maustimien ohella kanoja, jotka olivatsuuria kuin lampaat, vieraille huviksi oli kääpiö sotkettu leivokseenja sukelsi siitä juhlan aikana esiin; ja kun kivivadit vierasjoukonalati kasvaessa eivät enää riittäneet, juotiin norsunluusarvista jakypäristä.
Nuori äiti ei ollut läsnä näissä juhlis