Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
Proofreaders Europe.
Helgelannin sankarit.
Näytelmä neljässä näytöksessä.
Kirjoittanut
Henrik Ibsen.
Alkuperäisestä Suomentanut
C. Edv. Törmänen.
Ensimmäisen kerran julkaissut
A. W. Lindgren 1878.
Jäsenet:
ÖRNULF VUONOILTA, piirikunnan vanhin Islannista.
SIGURD VÄKEVÄ, meri-ruhtinas.
GUNNAR HERSE, rikas talonpoika Helgelannissa.
THOROLF, Örnulf'in nuorin poika.
DAGNY, Örnulf'in tytär.
HJÖRDIS, Örnulf'in kasvate.
KÅRE, talonpoika, helgelantilaiaen.
EGIL, Gunnar'in poika, neljävuotias.
ÖRNULF'in kuusi vanhempaa poikaa.
ÖRNULF'in ja SIGURD'in miehiä.
VIERAITA, talonmiehiä, naisia, henkipattoja j. n. e.
Tapaus Eerikki Verikirveen aikana Gunnarin talossa ja senläheisyydessä, Helgelannissa Pohjois-Norjassa.
Ensimmäinen näytös.
(Korkea rantamaa, joka jyrkkänä äyräänä perältä sattuu mereen.Vasemmalla maja, oikealla tuntureita ja havumetsää. Kahden sotalaivanmastot näkyvät lahdella; kaukaa oikealta luotoja sekä korkeita saaria;meri rauhattomana aaltoilee; on talvi, myrsky- ja kova pyry-ilma.)
(SIGURD tulee alhaalla, rannalta laivoistaan, puettuna valkoiseenmekkoon hopea-vöineen, siniseen kappaan, kapeat metallivanteet säärienympärillä, karvaiset kengät, teräs-lakki, sivulla lyhyt miekka. ÖRNULFnäyttäikse samassa ylhäällä tunturien välissä, puettu tummaanlammasnahkaiseen takkiin, rinta-verhoon ja rauta-säärystimiin, sekäkarvaisiin kenkiin, hartioilla ruskea sarka-kaapu, jonka päänpeite onvedetty teräs-lakin ylitse, jotta osa kasvoista peittyy. Hänellä onuljas sankarin vartalo, pitkä valkoinen parta; hän on vanha, selkä vähänköykistynyt; aseina hänellä on ympyriäinen kilpi, miekka ja keihäs).
SIGURD (astuu ensin esiin, katselee ympärilleen, huomaa majan,kiirehtii sen ovelle, jota koettaa auki murtaa).
ÖRNULF (huomaa sen tuntureilta, hämmästyy nähdessään Sigurdin, näkyytuntevan hänet, astuu alas, huutaa):
Väisty, rosvo!
SIGURD (kääntyy, kädellään pitäen kiini miekan kahvasta). Nytensikerran elossani, jos niin tekisin!
ÖRNULF. Sinun pitää, täytyy! Minä tarvitsen tuon majan yö-suojaksivilustuneille miehilleni.
SIGURD. Ja minä uupuneelle vaimolle.
ÖRNULF. Minun mieheni ovat arvoisammat, kuin sinun vaimosi.
SIGURD. Siis ovat Helgelannin metsä-rosvot erinomaisessa arvossa!
ÖRNULF (Keihästään kohottaen). Tuon sanan saat sinä kalliisti maksaa.
SIGURD (miekkansa vetäen). Nyt, ukko, käy sun huonosti!
(Örnulf hyökkää Sigurdia vastaan, Sigurd puolustaikse).
(DAGNY ja Sigurdin miehiä rannasta; ÖRNULF'IN KUUSI POIKAAtuntureilta, oikealta).
DAGNY (vähän edellä, puettu punaiseen hameesen, siniseen kaapuun japääpeitteesen, huutaa):
Tänne kaikki Sigurd'in miehet! Isäntäni ottelee oudon kanssa!
ÖRNULF'IN POJAT. Ukon avuksi! (astuvat alas).
SIGURD (miehilleen). Olkaa alallanne; kyllä tulen yksinäni toimeen.
ÖRNULF (pojilleen). Antakaa mun taistella rauhassa! (