Produced by Juha Kiuru
Kirj.
Maxim Gorkij
Suom. Hanna Kunnas
Fitchburg, Mass.,Suomalaisen Sosialistisen Kustannusyhtiön Kustannuksella,1907.
Raivaajan Kirjapainossa.
Tuhkassa
Hiiloksen herääminen
Sydämen valo
Hirmuinen sana
Sydämet tasapainossa
Ihmisen turva
Valoa hakemassa
Suon usvat
Osalliseksi liitetty
Ystävät neuvottelemassa
Vapauden henki
Valistuksen jano
Lähetyssaarnaajan lähtö
Vankeudessa
Mielenosoituksen suunnitteleminen
Sissin kuolema
Viesti kedoilta
Ensimäinen taistelu
Äidin ääni
Uudessa maailmassa
Miehet riveissä
Yö metsäkämpällä
Toverit työssä
Vieläpä kuolemassa
Poliisi ja talonpoika
Vankilan voima
Venäläisen oikeuden edessä
Vankien paljastukset
Äidin uhrikuolema
Tuhkassa
Joka päivä puski tehtaan pilli äkeän puhalluksensa, jonka räikeämylvintä kumeasti värähdellen levisi yli savuisen ja rasvaisenilmaperän, jossa työläisten hökkelit sijaitsivat; ja kuuliaisinahöyrynvoimalle, purkausi työväki pienistä harmaista asunnoistaankaduille. Synkkäkatseisina kiiruhtivat he minkä ennättivät, aivankuin pelästyneet russakat, lihakset jäykkinä riittämättömästä unesta.Kylmässä aamuhämärässä soluivat he kapeita, kivittämättömiä katujamyöten korkeaan kivihäkkiin, joka odotti heitä kylmällä varmuudella,valaisten heidän mutaista tietänsä lukuisilla nelisnurkkaisillasilmillä, jotka olivat keltaisina rasvasta. Muta lätisi heidänjalkainsa alla ikäänkuin ivaavalla säälillä. Sieltä täältä kuuluiunisten äänien käheitä huudahduksia; haukkumiset ja tora täyttivätilman pahaenteisinä; ja tätä joukkoa toivottivat tervetulleiksikoneiden kuuroksi tekevä raskas jytinä ja jyske, sekä höyrynpullahdukset. Mustina ja pelottavina kohottivat tehtaan piiput paksutvartensa korkealle kylän yläpuolelle.
Iltasella, kun aurinko oli laskemassa, ja sen punaset piirrothimmeten välähtelivät talojen ikkunoissa, syöksi tehdas väkensäulos kuin poltetun tuhkan, ja taas vaelsivat nämä savusta mustuneinkasvoin pitkin katuja, levittäen ympärilleen kirmakan koneöljyn hajuaja näyttäen nälkäisiä hampaitansa. Mutta nyt oli heidän äänessäänjotain hyväntuulen, melkeinpä ilon tapaista. Raskaan työn palvelusoli loppunut siksi päiväksi. Kotona odotti heitä illallinen ja lepo.
Tehdas oli nielaissut päivän mahaansa ja kone oli imenyt ihmistenlihaksista tarvitsemansa voiman. Kulunut päivä oli pyyhkäissytpois jäljettömästi. Mies oli astunut uuden huomaamattoman askeleenhautaansa kohti; mutta hän näki lähellä edessään levon virkistyksensekä kapakan ilot ja hän oli tyytyväinen.
Pyhäpäivänä nukkuivat työläiset kymmeneen asti. Silloin vakavatja naineet ihmiset alkoivat pukea parhaisiin tamineisiinsa, jaripitettyänsä nuorta väkeä heidän välinpitämättömyydestänsä, meniväthe kirkkoon messua kuulemaan. Kirkosta palattuansa alkoivat hepopsia piirakoita, venäläisten kansallisherkkua, ja painautuivattaas levolle aina iltaan saakka. Vuosien väsymysten paino olihivuttanut pois heidän ruokahalunsa, ja voidaksensa syödä, joivat heensin pitkään ja syvään, kiihottaen veltostuneita vatsalaukkujansakitkerällä ja väkevällä oluella.
Iltasella huvittelivat he itseänsä joutilaina kaduilla; ja ne joillaoli kalossit, panivat ne jalkaansa, vaikka olisi ollut aivan kuiva,ja ne joilla oli sateensuojat, kantoivat niitä,