E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Latinasta (Cato Maior De Senectute) Suomentanut K. J. Hidén
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,1918.
Alkulause.
Ciceron Cato Maior De senectute on jo tätä ennen ilmestynytsuomeksi lehtori K. Blomstedtin kääntämänä (Hämeenlinnassa 1886).Blomstedtin mehevä, yleensä hyvin ansiokas esitys on kuitenkin alustaalkaen ollut vaikeasti saatavissa — — tilapäisjulkaisuun kuuluvana— sekä yleisölle miltei tuntematon.
Uudessa suomennoksessa olen etupäässä seurannut C. Meissnerintoimittamaa painosta (Leipzig 1898). Yleensä olen noudattanutalkutekstin ulkonaista rakennettakin, mikäli suomen kielenvaatimukset sen ovat sallineet. Erinäisiin kohtiin olen lisännytlyhyitä selityksiä.
Runosäkeitä tulkitessani olen käyttänyt Blomstedtin suomennosta,johon yliopettaja, toht. R.V. Koskimies hyväntahtoisesti on tehnyterinäisiä korjauksia. Käännöksen valmistamisessa on myös poikani,ylioppilas Ilmari Hidén ollut avullisena.
Sääksmäen Kärsässä, heinäk. 31 p:nä 1917.
K. J. Hidén.
Marcus Tullius Cicero syntyi 3 p:nä tammik. v. 106 e.Kr. lähelläArpinumin pikkukaupunkia Italiassa. Isä oli tilanomistaja ja kuuluitalonpoikaissukuun. Nuori Marcus sai huolellisen kasvatuksen RoomassaQvintus-veljensä kanssa. Hänen opettajanaan oli muiden muassakreikkalainen runoilija Archias, jonka puolesta hän myöhemmin pitipuheen oikeuden edessä. Ajan sivistysvaatimusten mukaisesti Ciceroetupäässä opiskeli kreikan kieltä ja kirjallisuutta, filosofiataja puhetaitoa. Varsinaisen kouluajan päätyttyä hän kuunteliuseiden oppineiden luentoja, harjoittaen uutterasti puhetaitoaan.Hän esiintyi jo v. 81 ensi kerran julkisesti puhujana eräässäoikeusjutussa ja rohkeni seuraavana vuonna puolustaa amerialaistaisänmurhasta syytettyä Sextus Rosciusta kaikkivaltiaan diktaattorinSullan suosikkeja vastaan. Kehittyäkseen vielä monipuolisemminoleskeli Cicero vv. 79-77 Italian ulkopuolella, harjoittaenopintoja Kreikassa, Vähässä-Aasiassa ja Rhodos-saarella kuuluisienopettajien johdolla. Palattuaan Roomaan hän otti vilkkaasti osaavaltiolliseen elämään, tuli v. 75 kvestoriksi (valtionvarainhoitajaksi), v. 69 ediliksi (järjestysvirkamieheksi) sekä v. 66pretoriksi (ylituomariksi). Näitä virkojaan hän hoiti tunnollisestija oikeudenmukaisesti, joten hän saavutti yleistä suosiota. VaikkaCicero olikin nousukas (homo novus), valittiin hänet konsuliksivarhaisimpana lain myöntämänä ikävuotena, vuodeksi 63 e.Kr.
Konsulina Cicero paljasti Catilinan vallankumoukselliset vehkeetja tukahutti hänen suunnittelemansa salaliiton, johon kuuluipaljon ylhäisiä roomalaisia. Hän sai senaatin päättämään, ettäCatilinan Roomaan jääneet puoluelaiset olivat mestattavat saamattaoikeutta vedota kansaan. Cicero oli nyt valtiollisen toimintansahuippukohdassa ja sai osakseen valtavia suosionosoituksia. Muttakoska Catilinan rikostoverien kuolemantuomio oikeastaan oli ollutlaiton, täytyi Ciceron huhtikuussa v. 58 vapaaehtoisesti lähteämaanpakoon Kreikkaan kansantribuuni Publius Clodius Pulcherintekemän lakiehdotuksen takia. Jo seuraavana syksynä v. 57 kutsuttiinhänet takaisin. Kaikkialla otti kansa hänet vastaan suurellariemulla. Seuraavina vuosina Cicero toimi etupäässä asianajana japuhujana, saavuttamatta enää entistä vaikutustaan. Sitten hänetv. 51 lähetettiin prokonsulina (maaherrana) hoitamaan Kilikianmaakuntaa Vähä