Produced by Tapio Riikonen
Korinton piiritys. — Mazeppa. — Chillonin vanki
Kirj.
Suomentanut ja johdannolla ynnä selityksillä varustanut O. A. Kallio
Arvi A. Karisto Oy, Hämeenlinna, 1922.
George Byron
I. Korinton piiritys
II. Mazeppa
III. Chillonin vanki
George Byron.
Byron, Shakespearen ohella ja jälkeen kuuluisin englantilainenrunoilija, Napoleonin sotilassortovallan ja "pyhän allianssin"aikuisen taantumuksen ja vapaudenkammon kiivain ja kaunopuheisinvihollinen, on suomenkieliselle yleisölle, päinvastoin kuinShakespeare, ollut toistaiseksi miltei suljettu kirja. Ja kuitenkinon Byronin vaikutus maailmankirjallisuuteen ja kokonaisen sukupolvenluonteensävyyn ja katsantokantaan ollut sangen valtavaa laatua("byronismi"). Niinpä olisikin täysi syy tutustuttaa meikäläistäyleisöä tuon suuren runoilijaneron runoluomiin, varsinkin hänenpääteoksiinsa. Siinä toivossa, että joskus niin tapahtuu, tahtovatseuraavat pienet, vaatimattomat suomennoskokeet kohdaltansa vähänlatua hiihtää ja latvaa taittaa. Vaikkapa ne ovatkin käännöksiä vainByronin tilapäisluontoisista pikkuteelmistä, voinevat ne antaa edesrahtusen käsitystä Byronin runouden luonteesta ja sen sisäisistä jaulkonaisista ominaisuuksista. Niiden johdannoksi mainittakoon tässäaluksi pääpiirteet Byronin elämästä, varsinkin kun hänen elämänsäja kokemuksensa — kuten jokaisen todellisen runoilijan — hyvinläheisesti, jopa aivan oleellisesti liittyvät hänen runouteensa —ennen kaikkea tietysti hänen pääteoksiinsa.
George Byron kuului sekä isän että äidin puolelta ikivanhoihinylimyssukuihin, joiden suonissa virtasi sekä normannilaista ettäskotlantilaista verta. Hän syntyi Lontoossa (toisten tietojenmukaan Doverissa) 22 p. tammik. 1788. Isä oli aimo hurjastelijaja elostelija, kaartinkapteeni John Byron, tunnettu nimellä"hullu Jack". Hän pakeni velkojiansa Englannista Ranskaan, missäkuoli jo 1791, jättäen vaimonsa ja poikansa perin niukkoihinvaroihin. Rouva Byron siirtyi poikansa kera Skotlantiin, jonkaraikkaassa vuori-ilmassa heikko poika ruumiillisesti vahvistui,ollen pian ensimäinen kaikissa poika-iän leikeissä ja urheiluissa.Onnettomuudekseen oli muodoltaan kaunis poika saanut syntyessäänkämpäjalan, jota hän lievästi ontui. Tämä ruumiinvika, josta hänsai kärsiä pilkkaa toveriensa puolelta, tietysti antoi hänelleaihetta tyytymättömään, elämää ja kaitselmusta epäilevään, jopavihaavaan mielialaan. Lisäksi äidin kasvatustapa, joka oli milloinperin hemmottelevaa, milloin taas kovin ankaraa laadultaan, ei ollutsovelias tasoittamaan ja ohjaamaan pojan levotonta, kapinoitsevaaluonnetta, jossa esi-isien kiihkeä normannilaisveri näytti joaikaisin kuohuvan. Skotlannissa hän kuitenkin oppi ihailemaan jarakastamaan luontoa, jolla sittemmin oli niin suuri sija hänenrunoudessaan.
Kun Byronin omituinen isosetä, loordi William Byron, v. 1798 kuolijälkeläisittä, peri nuori George Byron suvun sukukartanon NewsteadAbbeyn ja loordin arvon. Äiti muutti nyt takaisin Englantiin, jaByron pantiin Harrowin kuuluisaan oppikouluun, josta v. 1805siirtyi Cambridgen yliopistoon. Täällä häntä viehätti enemmän hurjaylioppilaselämä kuin säännöllinen opiskelu, ja kolmen vuoden perästähän jätti yliopiston. Jo koulupoikana hän oli ennättänyt tulisestirakastua, mutta saanut rukkaset, mikä osaltaan katkeroitti hänenherkkää ja tunteellista mieltään maailmaa j