Produced by Tapio Riikonen
Nuoruudenmuistelmia
Englanninkielinen alkuteos "On the Road"
Suomennos.
Otava, Helsinki, 1919.
Kiikissä.
Vankila.
Öisiä kulkureita.
Reisupoikia ja kisakissoja.
Kaksituhatta.
Mullit.
Kiikissä.
Saavuin Niagara Fallsiin "sivuovipullmannissa" eli tavallista puhetapaakäyttääkseni tavaravaunussa. Avovaunua nimitetään, sivumennen sanoen,"gondoolaksi" — korko toisella tavulla. — Saavuin siis iltapäivälläja astelin suoraa päätä putouksille. Ja kun silmäni sattuivat tuohonryöppyävien vetten näytelmään, olin hukassa. En saanut itseäni siitänäystä irti temmatuksi edes "yksityisiä" (asuntoja) "kokeillakseni". Eioikea ateriakaan olisi minua houkutellut. Yö tuli, kaunis kuutamoyö, jaminä ihailin putouksia viiteentoista. Sitten lähdin hakemaan paikkaa,missä saisin "kipata".
"Kipata", "tossata", "flopata" ja "painaa korvaa" merkitsivät kaikkinukkumista. Jokin vaisto sanoi minulle, että Niagara Falls oli "huono"kaupunki "pummeille", ja minä astelin maaseudulle päin. Kiipesin aidanyli ja "tossasin" niityllä. Onnittelin itseäni sillä, että Laki-Jukkaei minua löytäisi. Selälläni heinikossa vetelin lapsen unta. Oli lämminyö, enkä herännyt kertaakaan koko yönä. Mutta aamun sarastaessaaukenivat silmäni ja minä muistin ne ihmeelliset putoukset. Kiipesinyli aidan ja aloin astella koskea kohti. Oli aikainen — viidentienoissa — ja vasta kello kahdeksalta voi ajatella aamiaisenkerjuuta. — Oli siis kolme tuntia aikaa ihailla koskia. Mutta kohtalonsallimasta en niitä enää nähnyt.
Kaupunki nukkui vielä sinne saapuessani. Astellessani rauhaisaa katuanäin kolme miestä tulevan vastaani. He kävelivät rinnakkain. "Pummeja",ajattelin itsekseni, "minun laillani aikaisin liikkeellä." Otaksumaniei osunut ihan kohdalleen. Olin oikeassa vain 66 2/3 prosenttia. Nuosivustamiehet olivat kylläkin pummeja, mutta keskellä asteleva eiollut. Minä ohjasin askeleeni katukäytävän laitaan antaakseni tuonkolmikon mennä ohitse. Mutta se ei mennytkään. Keskimmäisen miehensanoessa jotakin kaikki kolme pysähtyivät ja hän puhutteli minua.
Silmänräpäyksessä selvisi tilanne minulle. Tuo oli "lentävä" ja nuopummit pidätettyjä. Laki-Jukka oli aikaisin saalista vaanimassa.Saaliiksi jouduin minäkin. Jos kokemuksiini olisi kuulunut käsityssiitä, mitä seuraavina kuukausina oli edessä, niin olisin juossuthenkeni edestä. Hän olisi saattanut ampua, mutta osata olisi pitänyt,jos mieli pysäyttää. Ei olisi voinut juosta perässä, sillä kaksi pummiapivossa on parempi kuin yksi karussa. Mutta minä pysähdyin kuni kuvahänen puhutellessaan. Keskustelumme oli lyhyt.
"Missä hotellissa asutte?"
Siinä se. En tuntenut yhdenkään sen paikan hotellin nimeä enkä voinutväittää asuvani missään niistä. Mutta olin aikaisin liikkeellä. Kaikkiminulle epäedullisia seikkoja.
"Saavuin äsken", selitin.
"Weil, käännyhän ympäri ja astele edessäni, mutta ei kaukana. Jokuhaluaa tavata sinua."
Niin olin kiikissä. Tiesin kyllä, kuka minua halusi tavata. Ja niinkulki tieni, takanani etsivä ja kaksi pummia, suoraa päätä kaupunginvankilaan. Meidät tarkastettiin ja pantiin kirjoihin. En muista millänimellä sinne jouduin. Ilmoitin nimekseni Jack Drake, mutta kuntaskustani löytyi Jack Londonille osoitettuja kirjeitä, seurasiselityksiä, joita en enää muista, enkä siis nyt tiedä, jäinkö Drakeksi