Produced by Helvi Ollikainen and Tapio Riikonen

KAKSI PARTIOPOIKAA

Kertomus kahdesta pojasta, jotka elivät kuin intiaanit,ja siitä mitä he oppivat

Kirj.

ERNEST THOMPSON SETON

Suomentanut I. K. Inha

Alkuteoksen nimi: Two Little Savages

WSOY, Porvoo, 1917.

SISÄLLYS:

I OSA

     I. Välähdyksiä.
    II. Kevät.
   III. Janin lähimmät veljet.
    IV. Kirja.
     V. Kaulukseton vieras.
    VI. Glenjan.
   VII. Mökki.
  VIII. Erätietouden ituja.
    IX. Jäljet.
     X. Biddyn avustus.
    XI. Keuhkopalsami.
   XII. Kohtalon kolauksia.
  XIII. Ilves.
   XIV. Vaahtoa.

II OSA

     I. Uusi koti.
    II. Sam.
   III. Wigwami.
    IV. Sangerin noita.
     V. Kaleb.
    VI. Tiipiin teko.
   VII. Tyyni ilta.
  VIII. Pyhä tuli.
    IX. Jouset ja nuolet.
     X. Pato.
    XI. Jan ja noita-akka.
   XII. Noita-akan päivällinen.
  XIII. Vihollisen vakooja.
   XIV. Tappelu.
    XV. Minnien rauha.

III OSA

      I. Metsässä täydellä todella.
     II. Ensimmäinen yö ja aamu.
    III. Rampa soturi ja kura-albumi.
     IV. Verilöyly kalpeanaaman siirtokunnassa.
      V. Hirven ajo.
     VI. Sotalakki, tiipii ja "kupit".
    VII. Leiritietoa.
   VIII. Intiaanin rumpu.
     IX. Kissa ja skunkki.
      X. Oravaperheen seikkailut.
     XI. Kuinka metsän kansaa on katseltava.
    XII. Intiaanien merkeistä ja eksymisestä.
   XIII. Nahan parkitseminen ja mokkasiinien teko.
    XIV. Kalebin elämänviisautta.
     XV. Raften vieraana.
    XVI. Kuinka Jan tunsi sorsat matkan päästä.
   XVII. Samin erätaidonnäyte.
  XVIII. Huuhkajat ja iltakoulu.
    XIX. Rohkeuden koetus.
     XX. Valkoinen revolveri.
    XXI. Guin voittojuhla.
   XXII. Pesukarhun metsästys.
  XXIII. Banshii-valitus ja se kauhea yökulkuri.
   XXIV. Haukansilmä taas suurta "kuppia" vaatimassa.
    XXV. Nelisorminen maankiertäjä.
   XXVI. Talon takaisin saanti.
  XXVII. Kilpaileva heimo.
XXVIII. Valkoisen miehen erätietoa.
   XXIX. Pitkä suo.
    XXX. Oudonlainen pesukarhu.
   XXXI. Vanhassa leirissä.
  XXXII. Uusi sotapäällikkö.

I OSA: JAN JA GLENJAN

I

VÄLÄHDYKSIÄ

Jan oli tosin samanlainen kuin muut kaksitoistavuotiaat pojat sikäli,että intiaanit ja metsäläiselämä kovasti kiinnostivat häntä, muttasiinä suhteessa hän oli toisenlainen, ettei hän milloinkaan päässytirti tästä harrastuksestaan. Kävi tosiaan niin, että hän vartuttuaankeräsi entistä hartaammin talteen ne vähät rippeet erätietoutta jaintiaanien taitoja, jotka poikaiällä olivat olleet hänen ilonsa.

Janin isä oli varaton. Hän oli rehellinen ja hienostunut, mutta— huono liikemies, suvaitsevainen muuta maailmaa kohtaan, muttaperhettään kohtaan vaativainen. Häntä eivät koskaan huvittaneet pojaneräelämänharrastukset, ja kun hänen mieleensä juolahti, että nesaattoivat haitata tämän opintoja, hän kerrassaan kielsi ne.

Ei tosin voinut moittia, että Jan olisi laiminlyönyt koulutehtäviään.Hän oli luokkansa priimus, vaikka ei iältään ollut

...