Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.
Kirjoittanut
Henrik Ibsen.
Suomentanut
Hilda Asp.
Ensimmäisen kerran julkaissut
Hj. Hagelberg 1887.
*Johannes Rosmer*, Rosmersholman omistaja, entinen kirkkoherra.
*Rebekka West*, asuva Rosmerin luona.
*Rehtori Kroll*, Rosmerin lanko,
*Ulrik Brendel*.
*Peder Mortensgård*.
*Matami Helseth*, Rosmersholman taloudenhoitaja.
(Tapahtuma Rosmersholman vanhassa herraskartanossa, lähellä erästävuonokaupunkia länsi-Norjassa.)
(Arkihuone Rosmersholmassa; avara vanhan-aikuinen ja hauska. Alhaallaoikealla puolen tuoreilla koivun-oksilla ja metsäkukilla koristettumuuri. Ylempänä ovi. Perällä kaksois-ovet eteiseen. Vasemmalla seinälläakkuna, sen edessä kasvia ja kukkia. Muurin luona pöytä, sen ympärillänojatuolia ja sohva. Seinällä riippuu pappien, upseerien jajuhlapukuisten virkamiesten kuvia, toiset vanhoja toiset uudempia.Akkuna on auki. Samoin eteisen-ovi ja ulko-ovi. Ovesta näkyy suuria,vanhoja puita kartanoon vievissä puistokäytävissä. Kesä-ilta. Aurinko onlaskenut.)
(*Rebekka West* istuu akkunan vieressä nojatuolissa ja virkkaa suurtavalkeata, melkein valmista villahuivia. Tuontuostakin hän katsahtaa uloskasvien välistä. Vähän ajan perästä tulee *matami Helseth* oikealta.)
*Matami Helseth*. Parasta kait on, että vähitellen alan panna illallistapöytään, neiti?
*Rebekka West*. Niin, tehkää se. Luultavasti pastori pian palaakin.
*Matami Helseth*. Eikö siinä käy kova viima, neiti, missä istutte?
*Rebekka*. Käy vähän. Ehkä panette ovet kiinni.
(*Matami Helseth* sulkee eteisen oven, menee sitten akkunan luo.)
*Matami Helseth* (aikoo panna akkunan kiinni, katsoo ulos). Eikös tuoole pastori, joka tuolla kävelee?
*Rebekka* (pikaisesti). Missä? (nousee.) On, hän se on. (Akkunantakana.) Menkää syrjään. Hän ei saa huomata meitä.
*Matami Helseth* (keskellä lattiaa). Ei, mutta neiti — hän lähtee taasmyllytietä.
*Rebekka*. Myllytietä hän toissa päivänäkin kulki. (Kurkistaaakkunaverhon ja pielen välistä.) Nyt saamme nähdä —
*Matami Helseth*. Uskaltaako hän mennä sulun yli?
*Rebekka*. Niin, sitä tahtoisin nähdä. (vähän ajan kuluttua.) Ei. Hänpalaa takaisin. Menee tänäänkin ylempää, (menee akkunan luota.) Pitkänkierroksen.
*Matami Helseth*. Herranen aika, niin. Mahtaa pastorista tuntuavaikealta kulkea tuon sulun yli. Siellä missä sellaista on tapahtunut —
*Rebekka* (panee työnsä kokoon). Täällä ei hevin unohdeta kuolleita,täällä Rosmersholmassa.
*Matami Helseth*. Minä nyt puolestani luulen niin, neiti, että kuolleeteivät unohda Rosmersholmassa.
*Rebekka* (katsoo häneen). Kuolleet?
*Matami Helseth*. Niin, melkein voi sanoa, ett'eivät ne voitäydellisesti erota jälkeenjääneistä.
*Rebekka*. Kuinka niin luulette?
*Matami Helseth*. No, eihän se valkea hevonen muuten täällä kävisi,tiedän mä.
*Rebekka*. Niin, mitenkä sen valkean, hevosen, laita oikein on, matami?
*Matami Helseth*. Oh, s