E-text prepared by Tapio Riikonen
Kirj.
Suomennos
Helsingissä,J. Simeliuksen perill. Kirjap. Osakeyhtiö,1905.
I. Keskinäinen ihmisyys.
II. Naisista.
III. Elämä yksin on rikkautta.
IV. Kauneuden siunaus.
Keskinäinen ihmisyys.
1. Näihin kolmeen — työhön, tuskaan ja iloon on ihminen syntynyt.Jokaisella näistä kolmesta on ala-arvoisuutensa ja ylevyytensä. Onolemassa ala-arvoista työtä ja ylevää työtä. Löytyy ala-arvoista suruaja ylevää surua. Löytyy ala-arvoista iloa ja ylevää iloa. Äläkuitenkaan luule voivasi välttää näiden tuottamaa turmiota, tulemallatoimeen ilman niitä. Eikä voikaan pitää oikeana elämänä sitä, missänämä kolme eivät esiinny. Iloton työ on ala-arvoista. Tuskaton työ cmala-arvoista. Työtön suru on ala-arvoista. Työtön ilo on ala-arvoista.
2. Jumala antaa jokaiselle luodulleen erikoisen tehtävän. Ja kun he sentekevät ja osoittautuvat ihmisiksi, ja jos he itsessään olevaa valoauskollisesti seuraavat ja varjelevat sitä kaikilta tunnottomilta,tukahuttavilta vaikutteilta, alkaa se epäilemättäkin niin hehkua, ettäse sillä tavalla ja siinä määrin, kuin säädelty on, alkaa näkyäihmisille ja on oleva ainaiseksi siunaukselliseksi hyödyksi. Täytyynimittäin löytyä äärettömän monellaista valoa. Sillä heikoimmallakinmeistä on lahja, joka, vaikka se olisi näennäisesti kuinkakin mitätön,on hänelle kuitenkin ominainen, ja joka oikein käytettynä on ainaisestioleva sukukunnallekin arvokas.
3. Kaikista saavutettavissa olevista vapauksista on sinun todellakinennen kaikkea tavoitteleminen hyödyksi olemista. Olisi parempi, ettälakkaisit puhumasta riippumattomuudesta; sillä et ole riippuvainenainoastaan jokaisesta ympärilläsi asuvien, sinulle tuntemattomienihmisten teosta, vaan jokaisesta olemassa olleesta jo tuhansia vuosiatomuna olleiden teosta. Samoin on tulevien vuosisatojenkin menoriippuvainen sinussa olevasta pienestä, katoovaisesta voimasta. Se onsittenkin aina oleva kyllä pieni, katoovainen ja palkitsematon, vaikkakuinkakin hyvin sitä käyttäisit. Ymmärrä minua oikein! Hyve ei olesen tekemistä, mikä heti palkitaan, taikka sinulle, itsestäänhyveelliselle, palkitaan. Tapahtukoon se sitten eli ei, joskus tulee sekuitenkin palkituksi; mutta hyveen elinehto on juuri se, että omatekonsa on sen palkkana ja pikemmin toivoo palkan tulevan toisille,aivan samoin kuin pahekin tyytyy omaan tekoonsa ja toivoo, että kostolankeisi toisille.
4. Kuinka paljon tuskaa säästyisikään tuhansilta ihmisiltä, jos hekerrankin avomielisesti ja nöyrästi käsittäisivät tämän suurentotuuden, tämän lain: — että jos jonkun suuren työn yleensä voi tehdä,voi sen tehdä helposti; jos se on tehtävä, on maailmassa kenties vainyksi ihminen, joka sen voi tehdä; mutta hän voi sen tehdä ilmanminkäänlaista ponnistusta — s.t.s. ettei hänellä ole siitä enemmänvaivaa, kuin tavallisilla ihmisillä tavallisia töitä toimittaessaan,vieläpä on hänellä siitä vähemmänkin vaivaa. Ja mikä totuus ilmeneekäänselvemmin kaikissa inhimillisissä ilmiöissä, kuin juuri tämä ja eikökaikissa suurissa teoissa ole huomattavissa onnekkaan, vaivattoman työnselviä merkkiä. Osoittavathan ne meille selvästi — ei että "tämä onvaatinut paljon vaivaa, vaan että tässä on ollut vaikuttamassa suurivoima!"…
Älä kuitenkaan käsitä minua väärin luulemalla, että tähän suureentotuuteen sisältyisi tuo nuorille ihmisille mieluinen luulo, etteiheidän muka tarvitse tehdä työtä, jos heillä vaan