E-text prepared by Tapio Riikonen
Kirj.
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1902.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa.
Niinkuin usein lauantaisin oli nytkin noin kello kolmen aikana lukuisaväkijoukko kokoontunut ajopeleineeu Pariisin Bercy portin eteen.Rantakaduilla oli vaunuja ahdinkoon asti neljässä epäsäännöllisessärivissä — retelejä lastattuina viinitynnyreillä, kuormavankkureitahiilillä tahi jollakin muulla polttoaineella, sitä paitsi heinä- jaolkikuormia, jotka kaikki seisoivat siinä pilvettömän kesäpäivänpaahteessa odotellen tullitarkastusta, innokkaasti toivoen pyhäaattonapäästä kaupunkiin.
Niiden joukossa melkoisen kaukana katusalvasta oli eriskummallisetmiltei naurettavan ja surkean näköiset ajopelit, jonkinmoisetmarkkinavankkorit, mutta paljoa yksinkertaisemmat; vaateseinäinentervattu pahvikattoinen kummitos, matalapyöräisellä vaununpohjalla.
Ennen aikaan oli seinävaate ollut siniseksi maalattu, mutta oli jo niinkauhtunut, likainen ja kulunut, ettei voinut muuta kuin arvaamallapäättää minkä näköinen se uutena oli ollut. Arvaamiseen oli myöskinpakko turvautua jos mieli selittää sen kaikilla seinämillä oleviapuoleksi näkymättömiin kuluneita ilmoituksia: ylinnä olikreikkalaisilla kirjaimilla luettavana alku: photo sanasta, sen allaoleva näytti olevan saksaa: graphie, sen perästä arvatenkin lopputavuitaliankielellä fia; viimeksi oli selvimmin ranskaksi sanaphotographie, silminnähtävästi käännös edellisistä, samallatienosoittajana ilmuttaen mitä maita nuo kurjat ajoneuvot olivatkulkeneet, ennenkuin olivat ehtineet Ranskaan ja viimein Parisinportille.
Oliko todellakin mahdollista, että vaunujen eteen valjastettu aasi olijaksanut vetää tuota kummitusta niin pitkän matkan?
Ensi silmänräpäyksessä se oli sangen epäilyttävää, sillä se oli niinlaiha, uupuneen ja nälkäisen näköinen; mutta tarkemmin katsottuatäytyi myöntää että tuo voimattomuus ei ollut muuta kuin pitkänmatkan tuottaman väsymyksen seurauksia. Itse asiassa eläin olivahvarakenteinen, voimakas ja melkoista korkeampi europpalaisia aaseja,solakka, kaaniin harmaavärinen, vatsanalus vaaleampi huolimattamaantien pölystä, joka sitä likasi. Mustat poikkiviivat tekivät hienotjalat vielä siromman muotoisiksi, ja huolimatta uupumuksestansa se pitipäätänsä korkealla, itsepäisen päättäväisesti ja veitikkamaisenylpeästi. Valjaat olivat täydelleen vaunujen arvoiset, paikatut kunolivat kaikenvärisillä nauhan- ja köydenpätkillä, toinen paksua, toinenvaan purjerihmaa, mikäli sitä oli maantieltä löydetty; mutta ne melkeinhävisivät lehtiköynnösten ja kaislojen peittoon, joita matkan varrellaoli poimittu ja pistetty valjaiden väliin suojelemaan aasiaauringonpaahteelta ja kärpäsiltä.
Sen lähellä katukäytävän reunalla istui pieni noin yhden- taikahdeotoistavuotias tyttö sitä vartioimassa.
Hän erosi ulkonäöltään melkoisesti muista; kasvonpiirteet olivatepäsäännölliset, vaan eivät siltä epämiellyttävät ja ilmaisten hänenolevan synnyltään sekarotua. Päinvastoin hänen vaalea tukkansaverrattuna tummaan ihoon antoi kasvoille erinomaisen hienon muodon,jota vielä enensi suuret, syvät, mantelinmuotoiset silmät. Suukin olihieno ja lujan näköinen. Levätessä oli ruumis täydellisesti vapaa jayhtä miellyttävän näköinen kuin pää hienoine mutta samalla voimakkainepiirteineen. Hartioiden piirteet esiintyivät sorjan ja pyöreähkönnäköisinä yksinkertaisen ja väriltään epämääräisen puseron alta, jokaarvatenkin alkuaa