Produced by Tuula Temonen and Tapio Riikonen
Kirj.
Björnstjerne Björnson
Suomennos.
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava.1904.
Kotkassa 1904,
Kirjapaino "Kotka", Reino Drockilla.
Rautatie ja hautuumaa
Voikko
Thrond
Isä
Kotkanpesä
Uskollisuus
Elämän-arvoitus
Karhuntappaja
Vaarallinen kosintaretki
Ensimmäinen luku.
Knut Aakre oli seudun vanhaa sukua ja aina ollut hyvässä maineessavalistuksensa ja kunnallisten harrastustensa tähden. Hänen isoisänsäoli pyrkinyt ylöspäin ja päässyt papiksi, mutta kuoli nuorena, jakun leski oli talonpoikaista syntyperää, kasvatettiin lapsetkintalonpojiksi. Knut oli siis saanut vain niin paljon opetusta kuin olisaatavana kansakoulussa, mutta isän kirjasto oli jo aikaisin herättänythäneen opinhalua. Sitä harrastusta ylläpiti ja edisti hänen hyväystävänsä Henrik Vergeland, joka usein kävi hänen luonaan, lähettihänelle kirjoja, ja kaikenmoisia kasvien siemeniä ja muutenkin olihänen neuvonantajansa. Hänen neuvostansa perusti Knut aikaisin seuran,jolla alussa oli sangen sekalainen tarkoitus, esimerkiksi "harjoittaajäseniänsä esiintymään puhujina sekä tutkimaan perustuslakeja", muttajoka myöhemmin muuttui maanviljelys- ja talousseuraksi koko sitä lääniävarten. Vergelandin neuvosta hän perusti pitäjään lainakirjastonkinja isän kirjat olivat ensimäinen lahja sen kartuttamiseksi. Samaisenmiehen neuvosta hän rupesi pitämään pyhäkouluakin omassa talossansaniitä varten, jotka halusivat oppia kirjoittamista, laskentoaja historiaa. Kaikki tuo herätti huomiota, niin että hän joutuikunnallishallitukseen, jossa pian valittiin puheenjohtajaksi. Siinä hänyhä enemmän rupesi toimimaan koulujen hyväksi ja saikin paikkakunnankansakoulut erinomaiseen kuntoon.
Knut Aakre oli pienehkö, ripeä mies, jonka pienenlaiset vilkkaat silmätpilkistivät esiin sangen tuuhean tukan alta. Hänellä oli suuri suuja paksut huulet, jotka aina liikkuivat, ja mainiot hampaat, jotkamyöskin näyttivät liikkuvan, sillä ne välähtelivät, kun hän lyhyesti jakatkonaisesti loimuavasta valkeasta sinkoilevien kipunan tavoin lausuisanottavansa.
Niiden monien joukossa, joita hän oli auttanut sivistyspyrinnöissään,joille hän oli hankkinut tietoja, oli hänen naapurinsa Lars Högstadetevin. Lars ei ollut Knutia paljon nuorempi, mutta paljon hitaammin jamyöhemmin kehittynyt. Kun Knut mielellään tahtoi puhua siitä mitä olilukenut ja mitä mietti, niin hän tuosta hiljaisesta vakavanluontoisestaLarsista sai tarkan kuuntelijan ja aikaa myöten ymmärtäväisenarvostelijan. Heidän välinsä muodostui vähitellen semmoiseksi, etteiKnut mielellään ryhtynyt mihinkään asiaan, ellei ensin neuvotellut LarsHögstadin kanssa; yhdessä niiden käytännöllisiä puolia moneen kertaanpohdittiin. Knut toimitti sentähden naapurinsa kunnallishallituksenjäseneksi ja aikaa myöten kaikkeen, missä itsekin oli. He ajoivataina yhdessä kokouksiin, Lars tosin ei siellä milloinkaan esiintynytpuhujana; mutta sekä meno- että tulomatkalla sai Knut kuulla hänenmielipiteensä. Heitä pidettiin erottamattomina.
* * * * *
Eräänä kauniina syyspäivänä oli kunnallishallitus koossa, muunmuassa keskustellaksensa eräästä pitäjänvoudin ehdotuksesta pitäjänlainajyvästön myönnistä, jolla hinnalla sitten perustettaisiinsäästöpankki. Knut Aakre, puheenjohtaja, olisi kyllä puoltanut