Produced by Tuula Temonen and Tapio Riikonen
Kirj.
Guy de Maupassant
Ranskankielestä suomentanut Timo Tuura
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto,1909.
Miss Harriet.
Viinuri, lasi olutta!
Jules setäni.
Lapsi.
Guy de Maupassant syntyi Miromesnilin linnassa Normandiassa elokuun5 p:nä 1850. Suku oli vanhaa lothringilaista aatelissukua, jolletaiteelliset ja kirjalliset harrastukset eivät olleet vieraita— kirjailijan äidin synt. Le Pottevin, serkkuja oli GustaveFlaubert, joka tosiystävän tavoin ohjasi Maupassantin ensi yrityksiäkirjallisella alalla, muun muassa painostaen hänen luontaistaerikoisalaansa, novellistiikkaa. Keskeytettyään opintonsa ottaakseenvapaaehtoisena osaa 1870—71 vuosien sotaan, toimi Maupassantministeristö-virkamiehenä — tosin vain näön vuoksi. Pääharrastussuuntautui kirjallisiin töihin. Vuosikausia harjoiteltuaan kynäänsävain lähimmän ympäristönsä tieten, hän ensin julkaisi pari runoteosta.Kuuluisaksi kirjailijana teki hänet 1880 julkaisemansa novelli Boulede Suif — sotakertomus vuodelta 1870. Nyt seurasi teos nopeastitoistaan. Maupassant on julaissut 27 nidosta niinä kymmenenä vuotena,joina hänen kirjallinen toimintansa kesti. Hänen novellikokoelmistaanovat mainittavimmat La maison Tellier (1881), Miss Harriet (1884),Monsieur Parent (1885), Le Horla (1887), L'inutile Beauté(1890). Romaaneista mainittakoon pariisilaisia sanomalehtimies-piirejäkuvaileva Bel-Ami (1885), tuskaisen surullinen avioliittokertomusUne vie (1883), rakkaustarinat Mont-Oriol (1887), Fort commela mort (1889), Notre coeur (1890), joista keskimmäinen lieneesuosituimpia Maupassantin romaaneista, vaikkei silti paraimpia sekäPierre et Jean (1888). Näytelmänkirjoittajana kokeili Maupassantdramatiseeratessaan novellin Mussote (1891), joka saavutti suurenmenestyksen. Suoraan näyttämöä varten kirjoitettu La paix du Menage(1893) onnistui huonommin.
Maupassantin elämä oli lyhyt. Kirjallisen maineen kasvaessa synkistyihänen mielensä, kuumeinen työ tuhosi voimat tuomatta tosi-iloa jatyydytystä. Maupassantin suvussa oli mielipuolisuus sukusairaus, pimeätvoimat kietoivat vähitellen kirjailijan sielun harhapauloihinsa hänenitsensä täysin tajutessa uhkaavan vaaran. Maupassant kuoli eräässäPariisin yksityisessä houruinlaitoksessa heinäkuun 7:nä 1893.
Meitä oli seitsemän matkustajaa breakissa, neljä naista ja kolmemiestä, joista yksi istui ajajan vieressä, kuskin istuimella, ja menousimme hevosten astuessa käymäjalkaa ylös pitkää mäkirinnettä, jossatie kulki kiemurrellen.
Olimme lähteneet Étretatista aamunkoitteessa käydäksemme katsomassaTancarvillen raunioita ja torkuimme vieläkin raikkaan aamuilmanraukaisemina. Naiset etenkin, tottumattomina niin varhaiseenylösnousemiseen, painoivat vähäväliä silmäluomensa umpeen, nuokkuivattai haukottelivat tunnottomina nousevan päivän herättämälle tunnelmalle.
Oli syksy. Molemmin puolin tietä levisivät paljaat kentät, joitalyhyeksi leikattu kauran ja vehnän sänki keltasi, peittäen maata kuinhuonoksi ajeltu parta. Kostea maa näytti höyryävän. Leivosia lauloiilmassa, muita lintuja viserteli pensaikossa.
Aurinko nousi viimein edessämme taivaanrannalle ihan punaisena, jasitä mukaan kuin se nousi hetki hetkeltä kirkastuen, näytti kenttäkinheräävän, hymyilevän, ravi