Kirj.
Ranskasta suomentanut
Kasimir Leino
Kansan Novellikirjasto 12.
Suomalainen kustannusosakeyhtiö Kansa, Helsinki
O.-Y. Savolaisen kirjapainossa Savonlinnassa.
1907.
SISÄLLYS:
Perhe-elämää.
Neitsyt Blanchette ja hänen poikansa.
Kaksi ystävää.
Keväällä.
Nuoranpätkä.
Pelastunut.
Aasi.
Neuillyn höyryraitiovaunut olivat jo sivuuttaneet Maillotin portinja kiitivät nyt eteenpäin sitä pitkää puistotietä, joka vie alasSeine-joelle. Vaunuja vetävä pieni veturi antoi varoitusmerkkejämahdollisten esteiden välttämiseksi, puhalsi ulos liikaa höyryä,huohotti kuin juoksusta hengästynyt ihminen ja veturin pistonitaikaansaivat sellaisen hätäisen äänen kuin juostessa toisiinsakalkahtava pari rautaisia sääriä.
Kesäillan raskas helle laskeusi tiellekin, jolla aivan tyyneestäilmasta huolimatta pelmusi valkea, liidunsekainen, sakea jatukehduttava pöly ja tarttui hikiseen ihoon, kertyi silmien soppiin jatunkeusi aina keuhkoihin saakka.
Siellä täällä seisoskeli kansaa talojen portilla hengittämässä raitistailmaa.
Vaunujen kaikki akkunat olivat avatut ja akuttimet hulmusivat nopeanvauhdin aikaansaamasta vedosta. Muuten ei sisällä vaunuissa montahenkeä ollut, sillä lämpiminä päivinä vetäytyvät ihmiset mieluumminn.k. imperiaalille eli etu- ja takasillalle. Olipahan vain muutamialihavia, räikeäpukuisia etukaupungin rouvia, jotka korvaavat hienoudenpuutteensa aiheettomalla ylhäisyydellä, samoin eräitä väsyneitä,kasvoiltansa kellertäviä virkamiehiä, joiden vartalot näyttivätkutistuneilta ja joilta toinen hartia — ahkeran kirjoitustyön vuoksi— oli jäänyt hieman ylemmäksi toista. Heidän levottomissa jaalakuloisissa kasvoissansa näkyi vielä tuoreita jälkiä taloudellisistahuolista, alituisesta rahanpuutteesta ja pitkällisistä toiveista, jotkaauttamattomasti olivat pettäneet. Kaikki kuuluivat he siihen tuikikuluneiden kurjien raukkojen lukuisaan joukkoon, joka nipin napintulee toimeen vähäisissä, aivan pienten puutarhain ympäröimissäetu-kaupunkilais-huviloissansa Pariisin maailmankaupunkiin liittyvän"ruukkumaiseman" keskellä.
Oven luona istui lyhyt, paksu ja pulleanaamainen herra, jonka vatsariippui harallaan olevien jalkojen välissä, puettuna mustaan pukuun,kunnialegioonan nauha napinlävessä ja keskusteli pitkän ja laihanherrasmiehen kanssa, joka hamppukankaasta tehdyssä, likaisessapuvussansa ja vanhassa panamahatussansa näytti melkein epäilyttävältä.Lyhyt paksu herra puhui verkallensa ja empien, niin että hän toisinaankuulosti melkein änkyttävän; tämän nimi oli hra Caravan, joka palveliensimäisenä kirjurina meriasiain ministeristössä. Hänen puhetoverinsaoli eräs entinen terveys-upseeri eli tutkinnon suorittamatonkauppalaivalääkäri, joka vanhoilla päivillänsä oli asettunut asumaanCourbevoien laiteille, missä hän auttoi köyhää kansaa niillä vähäisillälääkeopillisilla tiedoilla, jotka hänellä vielä oli jäljelläseikkailurikkaan elämänsä ajoilta. Nimeltänsä oli hän Chenet ja esittiitsensä "tohtoriksi". Hänen siveellisistä käsitteistänsä kulkiarveluttavia juoruja.
Hra Caravan taas oli elänyt virkamiehen tavallista elämää.Kolmekymmentä vuotta oli hän säännöllisesti matkustanut joka aamuvirastoonsa tätä samaa tietä ja tavannut samalla tunnilla samoissapaikoissa samat henkilö