Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1918.
Olen vuosien kuluessa niin tottunut puhelemaan henkisesti loitollaolevien ystävieni kanssa, tuttujen ja tuntemattomien, että minulle ontullut ehdoton kaipuu puhua tällä kertaa heille ääneenkin. Ja olisinpakiittämätön, ellen lausuisi heille kiitoksia kaikesta siitä, mitäolen velkapää heitä kohtaan. Siitä alkaen kuin ryhdyin kirjoittamaantätä pitkää Jean-Christophen tarinaa, olen kirjoittanut sitä heidänkanssaan, heitä varten. He ovat minua rohkaisseet, seuranneet minuakärsivällisesti, lämmittäneet minua suopeudellaan. Jos lienen joskustehnyt joillekuille heistä jotakin hyvää, ovat he tehneet sitä vieläenemmän minulle. Työni on yhteisten ajatustemme hedelmä.
Tunnustan, että minä en silloin, kun esiinnyin ensi kertaa, uskaltanuttoivoa ystäväpiiriämme kourallista suuremmaksi: minun kunniahimonirajoittui Sokrateen kodin seinien sisälle. Mutta vuosi vuodelta olenyhä enemmän huomannut, kuinka me olemme veljiä siinä suhteessa,että rakastamme samoja ihanteita, kärsimme samoista asioista, niinmaaseudulla kuin Parisissakin, niin Ranskassa kuin ulkomailla. Siitäolen saanut todistuksen aivan äskettäin, viimeisen niteeni ilmestyessä,niteen, jossa Christophe purkaa sielunsa halveksumista — ja minunkinsieluni — Markkinatoria kohtaan. Ainoakaan kirjoistani ei oleherättänyt niin välitöntä vastakaikua. Se johtuu siitä, ettei se kirjaollutkaan totta puhuen pelkästään minun ääntäni, vaan se oli ystävienipuhetta. Ystävät tietävät hyvin että Christophe on yhtä paljon heidänkuin minunkin. Olemme kaikki antaneet hänelle yhteistä henkeämme.
* * * * *
Koska Christophe on heidän omaansa, on minun velvollisuuteni antaalukijoilleni muutamia selityksiä hänestä. Pelkään, että tämä nide,jonka heille nyt tarjoan, saattaa olla pettymys sitä odottaville.He eivät tapaa enempää tässä kuin Markkinatorissakaan mitäänromaaniseikkailuja, vaan näyttää sankarin elämä tässä suorastaankatkenneelta. Käsitellään vähemmän häntä itseään kuin hänenympäristöään.
On selitettävä olosuhteet, joissa ryhdyin laajaa teostanisuunnittelemaan.
Elin siihen aikaan sielullisesti täysin eristettynä. Niinkuin moniamuita ranskalaisia tukahdutti minuakin elämä keskellä moraalisestiitselleni aivan vihamielistä maailmaa; tahdoin saada hengittäävapaasti, tahdoin nousta vastustamaan sairaaloiseksi tulluttasivistystä, väärän valiojoukon turmelemia ajatuksia; tahdoin sanoanoille valioille: "Te valehtelette, te ette ole oikea kuva Ranskasta."
Sen vuoksi tarvitsin puhdassilmäistä ja puhdassydämistä sankaria,niin vikaantumatonta sielultaan, että hänellä oli oikeus puhua, janiin lujaäänistä, että häntä kuultaisiin. Hitaasti ja kärsivällisestirakentelin tämän sankarini. Ennenkuin laisinkaan päätin ryhtyäkirjoittamaan teostani, säilytin häntä sielussani monet vuodet;Christophe ei lähtenyt matkaan ennenkuin viitoitin hänelle tien perilleasti; ja eräät Markkinatorin luvut, eräät Jean-Christophen lopunniteet ovat kirjoitetut jo ennenkuin Sarastus tai samaan aikaankuin se, vaikka ne ovatkin ilmestyneet myöhemmin. Sillä Ranskankuvalla, joka heijasteleikse Christophen ja Olivierin sielussa,oli jo alusta alkaen varma paikkansa teoksessa. Sitä ei sovi siispitää minkäänlaisena poikkeamisena itse asiasta, vaan tahallisena