E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen
Kirj.
Suom. L. Onerva
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1911.
Lotus.
Papyrus.
Pidot.
Euphorbia.
Siihen aikaan oli erämaa anakoreetteja täynnä. Niilin molemmillarannoilla oli lukemattomia risu- ja savimajoja, joita erakkojen kädetolivat sinne rakennelleet aina jonkun matkan päähän toisistaan, niinettä ne, jotka niissä asuivat, saattoivat elää erikseen ja kuitenkinauttaa toisiaan tarpeen vaatiessa. Siellä täällä häämötti majojenyli ristihuippuisia kirkkoja, joihin munkit vaelsivat juhlapäivinäkunnioittamaan pyhiä menoja ja ottamaan osaa sakramentteihin. Aivanvirran vieremällä oli vielä taloja, joissa luostarimunkit asuivat,kukin ahtaaseen koppiinsa sulkeutuneena, ja yhtyivät ainoastaansenjälkeen paremmin nauttiakseen yksinäisyydestä.
Erakot ja luostarimunkit elivät kieltäymyksessä, he aterioivatvasta auringonlaskun jälkeen ja käyttivät ravintonaan vain leipääsuolan ja iisopin kera. Muutamat kaivoivat itsensä hiekkaan, asuivatmaankoloissa tai haudoissa ja noudattivat vieläkin merkillisempiäelämäntapoja.
Kaikki he säilyttivät puhtautensa, kävivät puettuina karkeaanjouhipaitaan ja päähineviittaan, nukkuivat paljaalla maalla pitkienvalvomisien jälestä, rukoilivat, veisasivat virsiä ja sanalla sanoensuorittivat joka päivä katumuksen mestarinäytteitä. Ottaen huomioonperisynnin he kielsivät ruumiiltaan ei ainoastaan kaikki ilot jatyydytykset, vaan senkin tavallisen hoidon, joka maailman lapsestatuntuu tuiki välttämättömältä. He olivat sitä mieltä, että jäsentemmetaudit parantavat sielumme ja että ruumiilla ei voi olla senkunniakkaampia koristeita kuin paiseet ja mätähaavat. Näin toteutuimitä profeetat olivat sanoneet: "Erämaa on peittyvä kukkasiin."
Tämän pyhän Thebais-maakunnan asujamista kuluttivat toiset päivänsäaskeettisuudessa ja mietiskelyssä, toiset ansaitsivat elatuksensapalmikoimalla palmupuiden kuituja tai palkkautuen töihin lähitienoonmaanviljelijöille elonkorjuun aikana. Pakanat olivat siinä väärässäluulossa, että muutamat heistä elivät rosvouksella ja pitivätyhteyttä kuljeskelevien arabialaisten kanssa, jotka ryöstelivätkaravaaneja. Mutta todellisuudessa nämä munkit halveksivat kaikkiarikkauksia ja heidän hyveittensä tuoksu uhosi taivaaseen asti.
Sauva kädessä niinkuin matkustavaiset kävivät nuorten miestennäköiset enkelit vieraisilla heidän erakkomajoissaan, jota vastoinpahat henget taas harhailivat heidän ympärillään ethiopilaistentai eläinten hahmossa johdattaakseen heitä kiusaukseen. Kun munkitaamuisin saviastioineen menivät kaivolle, näkivät he satyyrien jaaigipaanien jalanjälkiä hiekassa. Oikean ja henkisen olemuksensamukaan käsitettynä oli Thebais-maakunta vain taistelutanner, jollajoka hetki ja etenkin öisin käytiin ihmeellistä sotaa taivaan jahelvetin välillä.
Askeetit, joita kadotettujen legionat hurjasti ahdistivat,puolustivat itseään Jumalan ja enkelien sekä paaston, katumuksen jalihankidutuksen avulla. Välistä raatelivat lihanhimot heitä niinhirmuisesti, että he karjuivat tuskasta ja heidän valitushuutonsakohosi tähtitaivaalle yhtyen nälistyneiden hyenoiden ulvontaan.Silloin ilmestyivät heille pahat henget aina hyvin ihanissamuodoissa. Sillä vaikka pahat henget todellisuudessa ovatkin rumia,voivat he välistä verhoutua näennäisen kauneuden hahmoon, joka estääerottamasta heidän todellista luonnettaan. Thebaiks