Produced by Juha Kiuru
Valikoima novelleja
Kirj.
Suom. Kasimir Leino
Otava, Helsinki, 1895.
Elämäkerta.
Mateo Falcone.
Etuvarustuksen valloitus.
Tamango.
Arpapeli.
Etruskilainen vaasi.
Arsène Guillot.
Elämäkerta.
Prosper Mérimée syntyi syyskuun 28 p:nä v. 1803 Pariisissa, missähänen isänsä, tunnettu taidemaalari J. Fr. Léonor Mérimée, jalahjakas äitinsä, tyttönimeltään Anna Moreau, silloin asuivat.Äidilläkin oli huomattavat taipumukset maalaustaiteeseen ja isoäititaas oli tuo erittäin suosittu lastenkirjailija rva Leprince deBeaumont, joten siis nuorella Prosperilla, vanhempainsa ainoallalapsella, oli kaikki synnynnäiset edellytykset taiteilijaksi.Siveltimellä ei hän kuitenkaan ole nimeänsä ikuistuttanut, vaikka hänsitäkin melkoisella taidolla käytti, vaan hienolla, taiteellisellakynällään, jonka pienet, mestarilliset tuotteet aina tulevat pysymään"helminä" maailmankirjallisuudessa.
Lopetettuaan koulunkäyntinsä antautui kirjailijamme isänsä tahdonmukaan tutkimaan lakitiedettä ja joutui, tutkintonsa suoritettuaan,heinäkuun vallankumouksen kautta valtiolliselle alalle, nim.meriasiainministerin kreivi d'Argout'n kabinetin päälliköksi.Palveltuaan valtiomiehen alkuna neljä vuotta nimitettiin hänRanskan valtioarkkeoloogiksi, toimi, johon häntä veti luontainenhalu ja johon hänellä sitä paitse oli perusteelliset ennakkotiedottaidehistorian alalla. Tässä virassa työskenteli hän sittentoimeliaana ja uskollisena ammattimiehenä kokonaista 20 vuotta,kunnes hän v. 1853 Napoleon III:n keisariksi tultua ja hänenpuolisonsa Eugenien vanhana ystävänä kutsuttiin Pariisin senaatinjäseneksi, jona hän pysyi kuolemaansa saakka s.o. 23 p:ään syyskuuta1870. Tieteellisten sekä kaunokirjallisten ansioittensa vuoksi olihän jo v. 1845 kutsuttu Ranskan akatemian jäseneksi.
Nämä ovat yleisimmissä piirteissä Prosper Mériméen elämänvaiheet.
Varsinainen puoluemies ei hän koskaan ole ollut ja se selittääkin,miten hän vallankumousten ja muiden myrskyjen läpi voi niin helpostipurjehtia. Vapaamielisenä hän kyllä piti itseään ja se hän myöskinpohjaltaan oli, mutta tavat ja taipumukset olivat hänellä vanhanenglantilaisen ylimyksen; myöhempinä vuosinaan hän olikin melkeinjokapäiväinen vieras Napoleon III:n hovissa, missä keisarinnahäntä suorastaan hemmotteli, missä hän läheltä sai tutustuahistoriallisiin tapauksiin sekä henkilöihin ja missä hän aina osasisäilyttää täydellisen puhevapauden. Hänen kuuluisat kirjeensä[1]ja, niissä lausutut arvostelut ajan merkillisimmistä valtiomiehistä(Bismarckista, Gladstonesta, Palmerstonista y.m.) ovatkin sen vuoksitärkeitä täydennyksiä Euroopan nykyisempään historiaan. Myöskinsuoranaisena historiallisten tutkimusten kyhääjänä — Rooman,Espanjan, Ranskan ja Venäjän historian alalta — kuuluu Mériméetiedemiesten joukkoon; sitä paitse ovat hänen taidehistoriallisetteoksensa sitä laatua, että ne aina pysyvät luotettavina lähteinäranskalaisen rakennustaiteen tutkijoille.
* * * * *
Suurimman ja pysyvimmän maineensa saavutti Prosper Mérimée kuitenkinkaunokirjallisilla teoksillansa.
Kuten tunnettu, syntyi Ranskassa tämän vuosisadan alussa voimakaskirjallinen virtaus, joka alotti ankaran ottelun muotoihinsakangistunutta ja mehuttomaksi kuivunutta vanhaa suuntaa vastaanvaatien enemmän sisällystä