Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe.
Arvi Jännes
Ensimmäisen kerran julkaissut
Weilin & Göös'in Osakeyhtiö 1889.
Puolustukseksi.
Koska minä monen mielestä olin ennen "pilpattanut pahasti", enkä itseole milloinkaan luottanut runokykyyni, vein tämän kokoelmankäsikirjoituksen viime Lokakuun lopussa vanhan opettajani ja isällisenystäväni Aug. Ahlqvist'in luo, pyytäen häneltä ankaraa arvostelua siitä.Olin nim. kahden vaiheella, kannattaisiko kokoelmaa semmoisenaanjulkaista, vai olisiko parempi painattaa ne uudet runoelmat, joilla oliyleisempi sisällys, Valvojaan ja jättää muut siihen ahtaaseen piiriin,johon ne aineensa puolesta alkujaan kuuluvat. Hän kuitenkin heti vastasikysymyksellä: "Mitä sinä niitä huolit Valvojaan haudata?" ja huomauttisamalla, että kaikki lyyrillinen runous on oikeastaan semmoistasubjektiivista laatua kuin ne runot, jotka olivat minua arveluttaneet,mutta lupasi muuten täyttää pyyntöni. Muutaman päivän kuluttua häntoikin runot minulle takaisin, antoi niistä yleensä odottamattoman hyvänlausunnon ja teki muutamia pieniä muistutuksia, enimmiten kielenikarjalaisuuksista, mutta — nimen omaan kysyttyäni — ei ehdottanutyhtäkään runoa pois jätettäväksi. Hän oli siis ottanut vastaan senomistuksen, jonka olin pannut kokoelman alkuun, ja tämä astuu nytjulkisuuteen hänen edesvastuullaan. — Syyskuun 25 p:nä olinkirjoittanut "Oksaselle," lopettaen sanoilla:
"Kauvan viel' eläös, kunnia syntymämaan!"
Marraskuun 23 p:nä olin kantamassa häntä hautaan, ja tuo toivomuksenijäi siis täyttymättä — tavallaan. Niin, tavallaan vaan, sillä hän eläätäällä maankin päällä Suomen tieteessä, Suomen kirjallisuudessa, Suomenrunoudessa ja
"Sydämissä Suomalaisten
Yli kaiken Suomen maan."
"Herää, Suomi" runosta ei ollut Ahlqvist'in kanssa erittäin puhetta,sillä minä en epäillytkään, ett' ei hän sitä hyväksyisi. Mutta koskaolen ruvennut nostamaan vainajia tuekseni, turvakseni, niin panen tähänsitä koskevan otteen kirjeestä, jonka toinen opettajani ja ystäväniJulius Krohn, lempeä mies, kirjoitti minulle Toukok. 17 p. 1882: "Se on— — — niinkuin omasta sydämestäni puhuttu. Pääasiallisesti samaajatus on jo vuoden aikaa ollut mielessäni — —."
Sitä vastenmielisyyttä, joka on tullut tuon laulun osaksi moneltataholta, jossa varmaankaan ei ole mitään syytä ottaa sitä itseensä, ensaata selittää muulla tavalla kuin sen kautta, että erässanomalehden-kirjoittaja kerran puoluetaistelun riehuessa ehdotti sitäotettavaksi "Maamme" laulun sijaan ja siten loukkasi monen hellimpiätunteita. Kuinka lieneekin, niin minä tahdon käyttää tätä tilaisuuttalausuakseni, että mainittu lauluni ei ollut aijottu miksikään muuksikuin oman tunteeni ilmituojaksi, joka näkyy siinä käytetystä yksikönensimmäisestä persoonastakin.
Helsingissä 11 p. Jouluk. 1889.
Arvi Jännes.
Sivu.
Oksaselle……………………………….. 1.
I. Isänmaallisia lauluja.
Herää, Suomi!……………………………. 5.
Karjala…………………………………. 8.
Kalevala, Suomen kruunu…………………… 11.
Väinölän lapset………………………….. 17.
Hakkapeliitta……………………………. 19.
II. Naisten kuvia.
Kolme tyttöä…………………………….. 25.
Vaimolleni………………………………. 28.
Äitini muisto………………