Produced by Tapio Riikonen
Seikkailu aarniometsässä
Kirj.
F. R. de CHATEAUBRIAND
Suomentanut Felix Borg
Kariston 50 p:n romaaneja N:o 13
Arvi A. Karisto, Hämeenlinna 1912.
O.-Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino
Fr. de Chateaubriand.
Esipuhe.
Metsästäjät.
Uurastelijat.
Murhenäytelmä.
Hautaus.
Jälkilause.
François-René de Chateaubriand.
Keväällä v. 1801 istui Parisissa eräässä pienessä ravintolassa ChampsElyséen varrella kaksi ystävystä puolisensa ääressä. Toisen heistä,kalpean, hintelän, suunnilleen kolmikymmenvuotiaan miehen, oli vaikearauhassa nauttia yksinkertaista ateriaansa. Hän käänteli ja väänteliitseään tuolilla ja virkkoi tuon tuostakin:
— Huomenna se nähdään. Huomenna olen minä joko kurja raukka taikuuluisa mies.
Mies oli vicomte François-René de Chateaubriand, noitten jalosukuistenylimysten jälkeläisiä, joilta vallankumous oli säälimättä riistänytkaikki. Hänen ainoa veljensä oli vaimoineen päättänyt päivänsämestauspölkyllä; hänen äitinsä ja sisarensa olivat kuolleet vankilassakärsimyksiinsä. Itse oli hän ajoissa lähtenyt Ranskasta, samoillut parivuotta Amerikan aarniometsissä, palannut jälleen kotiin, taistellutemigranttien joukoissa ja joutunut vihdoin maanpakolaisena Englantiin.
Brumairen 17:nä oli synnyinmaa taas avannut sylinsä hänelle,ja hän tuli takaisin, ansaiten niukan toimeentulonsa "Mercure deFrance"-lehden avustajana.
Mutta Amerikassa oleskelunsa aikana oli hän aarniometsissä, leiritulienääressä, kirjoittanut kertomuksen nimeltä Atala. Kertomus olikysymyksessä olevana päivänä ilmestynyt kirjakauppoihin, ja juuri tämäteos oli tekevä hänet "joko kurjaksi raukaksi tai kuuluisaksimieheksi".
Huomispäivä toi hänelle mainetta. "Atala" saavutti suuremmoisenmenestyksen, ja sen tekijän nimi joutui parissa päivässä kaikkienkirjallisuutta harrastavien huulille. Napoleon Bonaparte, joka silloinhallitsi Ranskaa ensimäisen konsulin arvonimellä, lähettiChateaubriandin Roomaan Ranskalaisena ministerinä. Hänen välinsäNapoleonin kanssa rikkoutuivat pian, mutta hän antautui taas, tämänkukistuttua, valtion palvelukseen, ollen lähettiläänä ensin Berlinissäja sitten taas Roomassa, kunnes vetäytyi takaisin yksityiselämään.
Hänen kirjailijamaineensa ei himmennyt. Vuonna 1826 möi hän eräällekustannusyhtiölle koottujen teostensa painattamisoikeuden 500,000frangista; kymmenen vuotta myöhemmin möi hän elämäkerrallisetkirjoitelmansa 250,000 frangista ehdolla, että ne julaistiin vastahänen kuolemansa jälkeen.
Kuten yllä mainittiin, tuotti "Atala" yhdellä iskulla hänelle mainettaja kunniaa, ja "Atala" on myöskin säilyttänyt hänen nimensäjälkimaailmalle. Tämä ennen tuntemattoman runoilijan teos muodostikäännekohdan Ranskan kirjallisuudessa. Ihmiset olivat väsyneetn.k. valistusajan kuivaan, ankarien sääntöjen kahlehtimankirjallisuudentuotteisiin ja kaipasivat runollisuutta, tunnetta jamielikuvituksen lentoa. Tahdottiin päästä ulos tukahduttavista saleistaja leikatuista puutarhoista vapaaseen luontoon hengittämään raitistailmaa.
"Atala" tarjosi mitä oli odotettu ja kaivattu. Se siirsi ihmisetjärkeilemään runouden keinotekoisista lehdoista ja ikävystyttävänyksitoikkoisilta lakeuksilta Amerikan karuihin aarniometsiin. Siinäjouduttiin