Produced by Helvi Ollikainen and Tapio Riikonen
Kirj.
Upton Sinclair
Suomentanut Yrjö Sirola
Kustantaja,Tampereen Työväen Sanomalehti O.Y.1915.
Tampereen Työväen Kirjapainossa
"Olenpa oikein utelias", sanoi Reggie Mann, "saadakseni tavata tuon
Lucy Dupreen".
"Kuka puhui teille hänestä?" kysyi Allan Montague.
"Ollie on puhunut kaikille hänestä," sanoi Reggie. "Ihan ihmeellisiäjuttuja. Mutta pelkäänpä hänen liioitelleen."
"Ihmiset näyttävät saavan halun liioitella," sanoi Montague, "kun hepuhuvat Lucysta".
"Minun täytyy pian saada tavata hänet", sanoi Reggie.
Allan Montague katsoi häntä hymyillen. Ei ollut mitään ulkonaisenkiihkon merkkejä Reggiessä. Hän oli tullut noutamaan Alicea kirkkoonja oli hän erittäin huolellisesti puettu sekä tuoksui hajuvedeltä,napinlävessä komea kämmekkä. Montague nojautui nahkatuoliinsasyvälle ja hymyili ajatellessaan, että Reggie piti Lucya jonainuutena kukkalajina, jonka rinnalla sopi herättää huomiota avenuetakäveltäessä.
"Onko hän iso vai pieni?" kysyi Reggie.
"Teidän kokoanne", sanoi Montague - toinen oli hyvin pieni.
Alice astui samassa huoneeseen uudessa kevätpuvussa. Reggie hypähtiseisaalleen ja tervehti touhukkaasti. Kysyi sitten:
"Tunnetteko tekin hänet?"
"Kenet? Lucyn? Hän oli koulutoverini."
"Tuomari Dupreen tila oli naapurissamme", sanoi Montague. "Olemmekasvaneet yhdessä."
"Miltei joka päivä tavattiin, kunnes hän meni naimisiin," sanoi
Alice. "Hän meni seitsemäntoista ikäisenä paljon vanhemmalle miehelle."
"Sen jälkeen emme ole häntä nähneet", lisäsi toinen. "Hän on elänyt
New Orleansissa."
"Ja on vasta kahdenkymmenen kahden ikäinen", huudahti Reggie. "Leskenviisaus ja tytön sulo!" Hän teki kädellään ihailevan liikkeen.
"Onko hänellä rahaa", kysyi hän sitten.
"New Orleansin oloihin nähden riittävästi; miten käynee New Yorkissa?"
"Kyllä täällä on rahaa", sanoi hän mietteissään.
Hän vei Alicen kirkkoon ja Montague jäi Lucy Dupreen nimenherättämiin muisteloihin.
Allan Montague oli ollut Lucyyn rakastunut puolenkymmentäkertaa, alkaen lapsuusajasta tytön avioliittoon asti. Tämä olikreolityyppinen kaunotar, tukka korpinmusta ja iho loistava; jaAllanin muistossa elivät alati nuo iloiset kasvot, joiden eloisillapiirteillä kyyneleet ja nauru vaihtuivat kuin huhtikuun ilma.
Lucy oli hento olento, kuten hän oli sanonut, mutta voimaa täynnä.
Hän oli ollut hiljaisen talon elämä ja kaikki hänelle antautuivat.
Allan muisti kerran nähneensä juhlallisen ylituomarin kontallaan
maassa Alice selässään.
Hän oli näyttelijättäreksi syntynyt, sanoivat kaikki. Neljän vanhanasaattoi hän nukkumisaikanaan lojua hereillä kertoillen itselleensurullisia kohtauksia ja itkien niitä. Pian löysi hän arkuistaäitinsä pukuja niiltä ajoilta, jolloin tämä oli ollut vanhanplantaashiherrapiirin kaunotar, ja sitten pani hän toimeen kuvaelmiaesiintyen itämaisena prinsessana tai Yön kuningattarena.
Tytön äiti oli kuollut hänen pienenä ollessaan ja isä oli olluthänen ainoa toverinsa. Tuomari Dupree oli naapuruston rikkaita jatuhlasi kaikkea tyttärelleen, mutta ihmiset sanoivat, että tä