Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Novelli
Kirj.
Suom. Hella Wuolijoki
Turku,Sosialistin Kirjapaino-Osuuskunta I. L.1908.
Katso:
"… Kaikkia teitä ja polkuja myöten kulkee horjuen harmaitaolentoja, pussit selässä ja kepit kädessä; he kulkevat ilmankiirettä, vaan kumminkin joutuisasti, päät syvästi alaspainuneina; hekulkevat lempeinä, miettiväisinä, luottavaisin, avonaisin sydämin…"
"Heitä kulkee, kulkee nuoria ja vanhoja, naisia ja lapsia, ikäänkuinyksi ja sama ääni olisi kutsunut kaikkia ja tuntuu jonkinlainenääretön voima siinä loppumattomassa vaelluksessa maan kaikkiateitä myöten, ja se voima valtaa minut, saattaa sieluni kuohumaan,ikäänkuin se lupaisi jotain sielulleni?…"
— Mene, kysy, tiedustele!
"… Tuossa ihminen kulkee tottelevaisena, varovaisena; se hakee,katselee, kuuntelee herkkänä ja taas kulkee, vaeltaa. Maa soihakijain jalkojen alla ja työntää heitä etemmäs, jokien ja mäkien,metsien ja meren kautta, — yhä kauvemmas, kaikkialle sinne, missäseisoo yksinäisiä luostareita, jotka lupaavat ihmeitä, kaikkiallesinne missä hengittää toivo johonkin muuhun kuin tähän katkeraan,vaikeaan, ahtaaseen elämään."
Niin kulkee Venäjän kansa, talonpoikaiskansa, hakemassa jumalaa.
Elämä on tullut levottomaksi, sietämättömäksi; ihmiset ovatkadottaneet tuon vanhan jumalan, joka heillä oli vanhoina,rauhallisina aikoina. Nyt he hakevat. Ja ennen kaikkea vanhoistaluostareista, kirkoista.
Löytävätkö he sen sieltä?
Maksim Gorjki tunnustaa tässä kirjassa oman jumalanhakemisensa.
Se on tarina jumalanhakijasta, joka löytää jumalansa kaikkienjumalien synnyttäjästä — kansasta.
Kirja on ensimäinen laadultaan, tarina siitä miten ajatteleva,syvästi tunteva ihminen taistelee itsensä personallisen jumalanuskonnosta köyhälistön maailmankatsantokantaan. Ihminentaistelee, kärsii äärettömiä sieluntuskia ja pelkoa, hylätenkaikkivaltiaan, auttavan, palkitsevan jumalakäsitteen sielustaan, senjumalakäsitteen, jota se ei huomaa missään, vaan jonka olemassaolonedellytys on ihmisen turvana, — ja ihminen voittaa olemattomanedellytyksen sijaan avun elämälleen, turvan ja lohduttajan — uudestajumalastansa, kansasta, tovereistaan.
Sellaisesta ihmisestä kirjoittaa Gorjki.
* * * * *
Jumalanhakijoita on koko maailma täynnä, on niitä Suomessakin.
Sellaisia hiljaisia, syviä, miettiväisiä ihmisiä, jotka tahtovatoikeutta ja hyvää ja kärsivät siitä, että he itse eivät aina kykenemenettelemään oikein ja hyvin, tahi sen mukaan kuin heille onopetettu.
Hiljasilla metsäseuduilla lienee ihmisiä, jotka ennen muinoinelivät, työskentelivät, maksoivat veronsa, kuolivat, uskoen vanhaanjumalaan ja taivaaseen kuoleman jälkeen. Nyt ovat taloudellisetolot muuttumaisillaan, ajat ovat tulleet levottomiksi, maailmanelämä koskee metsäseutujen asukkaisiinkin, torppari pelkää häätöjä,mökkiläinen työttömyyttä. Jostain kaupungista ilmestyy ihmisiä, jotkasanovat, että työväki siellä on laittanut puolueen, joka tappeleetyötätekevän kansan etujen vuoksi, joka tahtoo, että kaikki saisivatpitää torppansa, mökkinsä, että työväki tahtoo parempaa palkkaa,työtaakkaa vähennetyksi ja muita elinehtojaan parannetuiksi.
Hiljainen ihminen metsäs