Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Guy de Maupassant
Suomensi F. A. C.
Helsingissä 1890,
G. W. Edlund, kustantaja.
Kuopiossa,
Kuopion Uudessa Kirjapainossa, 1890.
— Ei! Nyt olen kohta saanut kylläni tästä! huusi äkkiä vanha Roland,joka kokonaisen neljännestunnin oli istunut hiljaa ja katsoatuijottanut veteen, samalla kun hän hiljakseen kosketteli siimaansaedestakaisin sen jouduttua pohjaan saakka.
Rouva Roland, joka istui ja nuokkui peräpuolessa venhettä rouvaRosemillyn vieressä, jonka he olivat kutsuneet mukaansakalastusretkellensä, säpsähti ja sanoi kääntyen mieheensä:
— Noo! mik' on hätänä?
Vanhus vastasi nurpeissaan:
— Ei syö, ei ensinkään. Nyt en ole saanut en kalan ruotaa klo 12perästä. Ei pitäisi milloinkaan lähteä naisten kanssa kalaan. Ne eivätkoskaan joudu lähtemään ajoissa.
Hänen kaksi poikaansa Pietari ja Juhani, jotka istuivat siimatetusormen ympärillä, alkoivat kumpainenkin nauraa ja Juhani vastasi:
— Et ole liioin kohtelias rouva Rosemillylle, isä.
Roland tuli hämillensä ja antautui selityksiin:
— Pyydän anteeksi, rouva, senlainen olen. Pyydän naisia mukaan, kunminua heidän seuransa miellyttää, mutta päästyäni kerran vesille, eimielessäni ole muu kuin kalastus.
— Teillä on siis huono saalis, huomautti rouva Roland.
Mutta hänen miehensä pudisti päätänsä samassa kuin hän kumminkinkatsahti tyytyväisenä koriin, jossa hänen saamansa kalat vieläpotkiskelivat ja katselivat verkalleen heitä tappavaan ilmaan.
Roland vanhus otti korin polviensa väliin ja käänsi sitä niin, ettäkalat hivuivat laidan yli ja hän voi nähdä pohjimmaiset.
— Kuinka monta olet sinä saanut, tohtori?
Hänen vanhempi poikansa, Pietari, kolmenkymmenen vuotias mies, vastasi:
— Enpä vainen erittäin, kolme, neljä kappaletta.
Isä kääntyi nuorempaan:
— Ja sinä Juhani?
Juhani, joka oli veljeänsä paljon nuorempi, vastasi:
— Melkein saman kuin Pietarikin, neljä, viisi kalaa.
Roland oli ennen ollut kultaseppänä Parisissa, mutta vastustamaton halukalastukseen oli karkoittanut hänet tiskin äärestä, niin pian kuin hänoli saanut rahoja kylläksi voidaksensa niillä elää.
Hän vetäytyi Havreen takaisin, osti purjevenheen ja rupesisporttimieheksi.
Hänen kaksi poikaansa, Pietari ja Juhani, jäivät pitkittämään lukujansaParisiin, mutta tulivat kotia tuon tuostakin ja ottivat osaa isäniloihin.
Pietari oli Juhania viittä vuotta vanhempi. Hän oli koetellut itseänsäviedä eteen päin puolessa tusinassa eri tieteen haaroja, mutta olikyllästynyt niihin kaikkiin ja aina vaan heittäytynyt jollekin uudellealalle.
Vihdoinkin oli hän ryhtynyt semmoisella innolla lääketieteesen, ettähän valmistui siinä tavattoman lyhyessä ajassa.
Juhani, joka oli yhtä vaaleaverinen, kuin veli oli musta, ja yhtätyven, kuin veli oli kipakka, oli muitta häiriöittä lopettanutlakitieteelliset lukunsa.
Kumpainenkin levähti vanhempiensa luona ja kumpainenkin ajatteliasettua Havreen, jos se kävi päinsä mukavasti.
Heidän välillänsä oli tuommoista pientä kateellisuutta, jota useinnähdään veljesten välillä. He kyllä pitiv