Kirj.
Suomennos
["The Call of the Wild"].
Sosialistin Kirjapaino-osuuskunta i.l., Turku
1922.
SISÄLLYS:
1. Alkuperäisen lain mahti.
2. Väkivalta ja puolueellisuus.
3. Alkuperäinen villi luonto.
4. Taistelu päällikkyydestä.
5. Tien vaivat.
6. Isännän rakkauden tähden.
7. Kun erämaa kutsuu.
"Syntyperäinen kaipaus huokaa ja kärsii tottumuksen kahleissa,ja viimein herää julmuus pitkällisestä talviunestaan."
Buck ei lukenut sanomalehtiä, sillä siinä tapauksessa olisi häntiennyt vaaran uhkaavan sekä häntä että jokaista vahvalihaksista,paksuturkkista koiraa Puget Soundin ja San Diegon välisellä alueella.Sittenkun muutamat miehet hapuiltuaan napaseudun pimeydessä olivatlöytäneet sieltä jonkinlaista keltaista metallia ja höyrylaivat jakuljetusyhtiöt toitottaneet löydöstä, syöksyi tuhansittain ihmisiäPohjolaa kohti. Ja nämä ihmiset tarvitsivat koiria, suuria, väkeviä,vahvalihaksisia koiria, jotka voisivat tarttua voimakkaasti työhön,paksuturkkisia, jotta tämä voisi suojella heitä pakkaselta.
Buck asui suuressa talossa Santa Claran aurinkoisessa laaksossa.Paikkaa kutsuttiin tuomari Millerin taloksi. Rakennus sijaitsikappaleen matkaa tieltä puoleksi puiden kätkössä, joiden lomitse näkiaina jonkun pilkahduksen suuresta, ilmavasta, ympäri taloa kiertävästäkuistikosta. Paikalle johtivat soraiset ajotiet kiemurrellen pitkinlaajoja nurmikkoja korkeiden poppelien alla, joiden oksat toisiinsasekaantuivat. Asuinrakennuksen takana oli kaikki vielä suurempaa, kuinmitä sen edessä. Siellä oli suuria tallirakennuksia, joissa tusinamäärärenkiä ja poikia hommaili; siellä kokonaisia rivejä viiniköynnöstenumpeenkasvamia palvelusväen asuntoja, siellä suunnattoman pitkä jahyvässä kunnossa oleva ulkohuonejono, laajoja viiniviljelyksiä,vihreitä laitumia, hedelmäpuutarhoja ja joukottain marjapuita. Jasitten oli siellä myös pumppulaitos porakaivoa varten ja suurisementtinen vesisäiliö, jossa tuomari Millerin pojat kävivätaamukylvyssä ja myöskin kuumin iltapäivin vilvoittamassa itseään.
Tätä suurta aluetta Buck hallitsi. Siellä oli hän syntynyt ja sielläviettänyt kuluneet neljä vuotta elämästään. Luonnollisesti oli siellämuitakin koiria. Täytyihän niitä olla niin suuressa paikassa, mutta einiitä otettu lukuun. Ne tulivat ja menivät, asuivat täyteen ahdetuissakoirankopeissa tai viettivät huomaamatonta elämää talon piilopaikoissa,kuten esimerkiksi japanilainen mopsi Toots ja meksikolainen karvatonYsabel — eriskummallisia olentoja, jotka harvoin pistivät kuononsaoven ulkopuolelle tai laskivat jalkojansa maahan. Sitäpaitsi oli siellämyöskin pari tusinaa foxterrierejä, jotka vimmapäissään rähisivätTootsille ja Ysabelille, kun nämä kurkistelivat ikkunoista, kokonaisenlauman palvelustyttöjä asestettuina vastoilla ja köysiluudilla heitäsuojellessa.
Mutta Buck ei ollut sidottu huoneisiin eikä koirankoppiin. Hän tuli jameni minne halusi. Hän ui vesisäiliössä yhdessä tuomarin poikien kanssaja seurasi heitä metsästysretkille; oli tuomarin tyttärien - Mollien jaAlicen — vartijana heidän pitkillä aamu- ja iltakävelyillään;talvi-illoin hän makasi tuomarin jalkain juuressa iloisen takkavalkeanääressä kirjastossa; kanniskeli tuomarin lapsenlapsia selässään javalvoi heidän uskaliaita retkiään kaivolle ja tallipihalle — niin,vieläpä kauemmaksikin, aitaukselle, missä varsat olivat laitumella, jamarjaviljelyksille asti.
Parinkymmenen foxterrierin joukossa liikkui hän suurella arvokkuudella— Toots ja Ysabel olivat melkein täydellisesti olemattomat hänelle,sillä hän oli kuningas — kaiken, mikä liikkui, ryömi ja mateli ja