Suomalais-ugrilaisten kansojen taikuudessa
Taikapsykologinen tutkimus
Kirj.
Société Finno-ougrienne.
1920.
Suomalais-ugrilaisen Seuran Toimituksia XLVII
Mémoires de la Socicis Finnio-ougrienne XLVII
SISÄLLYS:
Alkulause.
I. Kynnet.
II. Hiukset y.m. ihmisruumiin karvat.
III. Synnytysjälkeiset ja napanuora.
IV. Hammas.
V. Veri.
VI. Hiki.
VII. Sylki, henkäys ja suupala.
VIII. Kyyneleet.
IX. Ulostus.
X. Virtsa.
XI. Pesu- ja ristimävesi.
XII. Kylpyvitsa.
XIII. Vaatteet y.m. pukuesineet.
XIV. Jalan- sekä ruumiillisen kosketuksen jälki yleensä.
XV. Katsaus.
Lähteitä ja muistutuksia.
Lähdeluettelo.
Seuraavassa on erästä suomalaiskansojen taikuuden alaa yritettytieteellisesti systematisoiden, kansanpsykologian valossa eritellenja vertaillen käsitellä. Aineiston pääosan muodostaa SuomalaisenKirjallisuuden Seuran taika-aarteisto. Etäisempiä suomensukuisiakansoja kosketteleva aineisto on eräiden Suomalais-ugrilaisenSeuran hallussa olevien käsikirjoitusten ohella etupäässä poimittupainetuista lähteistä. Kun näiden kansojen taikuuteen kohdistuvaasystematista keräystyötä varsinaisesti ei ole toimitettu, niintutkimusaineistokin suomalais-karjalais-virolaiseen verrattuna onsuhteellisesti niukempi.
Osan aineiston keräystyötä olen suorittanut kesillä vv. 1914 ja 1916British Museumin ja Pietarin yleisessä kirjastossa.
Vakaumukseni on, että uskomusten, luulojen ja taikuudenhistoriallisen tutkimuksen edellytyksenä on syventyminen niihinkansanpsykologian valossa, sen ajatusmaailman, niiden mielikuvienselvittely, joita ne kuvastavat. Tälle työlle pyytää yritykseni ollavähäisenä sysäyksenä.
Hämeenlinnassa syysk. 18 p. 1919.
Tekijä.
Suomessa ja Karjalassa on kansan kesken viime aikoihin saakkakynsien leikkaamisessa ja leikattuihin kynsiin nähden noudatettueräitä säännöksiä. Niiden yleisenä suuutana on kielto leikatakynsiä määrättyinä päivinä ja varsinkin heittää leikatuita kynsiähuolimattomasti pois. Kynnen leikkeleiden suhteen on noudatettumäärätyitä menetelmiä, joiden kautta niiden katsotaan tulevanjollakin tavoin talteen pannuiksi tahi tykkänään hävitetyiksi.
Itä-Hämeessä pitää leikatut kynnen osat pistää poveensa korjuuseensiinä tarkoituksessa, että löytäisi ne kuoleman jälkeen, "joskenties sattuisi niitä tarvitsemaan".[1] Karjalassa kynnenpalat onjoko poltettava tahi pantava "sisälöh" ("sishäliin"), s.o. paidanetuaukosta poveen, paidan ja ih