Produced by Juha Kiuru
Keräilleet
Jakob ja Wilhelm Grimm
Saksan-kielestä suomentanut J. A. Hahnsson
K. E. Holm, Helsinki, 1876.
Theodor Sederholmin kirjapaino.
1. Sammakko-kuningas ja Rauta-Heikki. 2. Maarian-lapsi. 3. Satu eräästä nuorukaisesta, joka pelkäämisen konstia oppiaksensa läksi mailman markkinoille. 4. Susi ja seitsemän pikku kiloa. 5. Uskollinen Johannes. 6. Hyvä kauppa. 7. Kaksitoista veljestä. 8. Roisto-väki. 9. Pikku veli ja pikku sisar. 10. Kolme pikku miestä metsässä. 11. Kolme kehrääjä-akkaa. 12. Hannu ja Maiju. 13. Kalastajasta ja hänen vaimostansa. 14. Tuhkapöpö. 15. Holle Rouva. 16. Seitsemästä kaarneesta. 17. Pikku Punakerttu. 18. Bremiläiset kaupungin-musikantit. 19. Viisas Elsa. 20. Poika peukalon pituinen. 21. Peukaloisen matkustukset. 22. Kiikkerin lintu. 23. Satu omena-puusta. 24. Ruusukukkanen. 25. Löytölintu. 26. Rastasnoukka kuningas. 27. Lumikki. 28. Tonttu. 29. Koira ja varpunen. 30. Jussi ja Kaisa-Liisa. 31. Kirjokarva. 32. Leino ja Lemmikki. 33. Onnellinen Hannu. 34. Köyhä ja Rikas. 35. Hanhi-piika. 36. Viisas talonpojan-tytär. 37. Tohtori Kaikkitietävä. 38. Peukalokitti ja karhu. 39. Viisasta väkeä. 40. Tarinoita haltia-käärmeestä I. II. III. 41. Köyhä myllärin-renki ja pikku kissa. 42. Juutalainen orjantappura-pensaassa. 43. Satu älykkäästä pikku räätälistä 44. Lumikukka ja Punaruusu. 45. Neljästä keinokkaasta veljeksestä. 46. Yksisilmä, Kaksisilmä ja Kolmisilmä. 47. Valkoinen morsian ja musta morsian. 48. Kolme laiskuria. 49. Pikku kanan kuolemasta. 50. Tähti-markat.
1.
Sammakko-kuningas ja Rauta-Heikki.
Ennen muinoin, jolloinka vielä oli toivomisesta apua, eli eräskuningas, jonka tyttäret kyllä kaikki olivat kaunihia, mutta nuorinniin ihana, että itse auringonkin, joka, toki on nähnyt jos jotakin,oikein kävi ihmeeksi, joka kerta kun sen loiste laskihe hänenkasvoillensa. Lähellä kuninkaan linnaa oli iso, synkkä metsä jametsässä vanhan lehmuksen juurella kaivo; kun nyt päivä oli kuumanpaahtava, meni kuninkaan-tytär tuonne metsähän sekä istahti vilvakanlähteen äärelle; ja kun hänen tuli ikävä, otti hän kulta-pallon,heitti sen korkealle ilmaan ja sieppasi sitten tämän rakkahimmanleikki-kalunsa taas käsiinsä.
Silloimpa kerran niin kävi, ett'ei kuninkaan-tyttären kulta-pallopudonnutkaan hänen kätehensä, jonka hän sitä tavoittaakseensa olikorkealle kuroittanut, vaan kiepsahti maahan ja vieri suoraa päätävetehen. Kuninkaan-tyttären silmäily sitä kyllä seurasi, mutta, pallokatosi ja kaivo oli niin syvä, ett'ei pohjaa näkynyt. Nyt hän itkemäänhyrähti, itki ääneensä itkemistänsä eikä saanut mieltään lohdutetuksi.Hänen näin valittaessansa, häntä joku puhutteli: "mikä sinun on,kuninkaan-tytär, pidäthän sinä senkin porua, että johan kivi kovanenkintuosta heltyy?" Tyttö nyt ympärillensä katsahti, saadaksensa selville,mistä ääni tuli, ja jopa näki sammakon, joka vedestä pisti paksun,ruman päänsä. "Vai sinä se olet, vanha pulikoitsia," sanoi hän, "minäitken kultaista palloani, joka minulta putosi kaivohon." "Rauhoitu,vain", vastasi sammakko, "ehkähän minä neuvon keksin, mutta mitäpäsminulle annat, jos ma tuosta sinulle noudan sinun leikki-kalus". "Mitävain tahdot, sammakko kulta," sanoi tyttö, "minun vaatteeni, minunhelmeni ja kallihit kiveni, vieläpä, tämän kultaisen kruunun, jokaon päässäni". Sammakko vastasi, "sinun vaatteis