Kirj.
Johanna Spyri
Suomennos 7:stä saksalaisesta painoksesta
Kertomuksia lapsille I.
KuopiossaU. W. Telén & Co,1894.
I. Ennen matkalle lähtöä.
II. Gemmillä.
III. Tuttavuutta tehdään.
IV. Hirmuyö.
V. Seuraavana aamuna.
Ensimäinen luku.
Ennen matkalle lähtöä.
Dresdenissä, lähellä Elben rantapenkereitä, on iso kivitalo. Sielläistui kirkkaana heinäkuun aamuna herra Miller nojatuolissaan ja pitiedessään niin suurta sanomalehteä, ettei hänen kasvojaan ensinkäännäkynyt.
Vastapäätä häntä istui talon rouva valkosessa aamumyssyssään ja kaatoihyvälle tuoksuavaan kahvikeittiöön vähän väliin vettä porisevastakattilasta. Pian oli aamiainen alkava.
Silloin aukeni ovi: kaksi pientä tyttöä astui sisään ja heidänperässään pitkä ja hoikka neiti, joka näkyi huolestuneena seuraavanpikku Elsan vilkkaita liikkeitä, kun tämä juoksi huoneen läpi javihdoin ketterästi hypätä kiepsahti isän polvelle. Notkeastahyppäyksestä näki selvään, ettei sitä nyt ensikertaa tehty. Riemuitenkatseli Elsa nyt ympärilleen, niin kuin hän olisi tahtonut sanoa:"Nytpä minä istun taas lujassa linnassani, jossa minua ei voi mikäänonnettomuus kohdata!"
Sitte pisti hän kiharaisen päänsä suuren sanomalehden alle ja huudahtiveitikkamaisesti: "Oi, jopa löysin sinut, isä! Milloin lähdemmeGemmille?"
Isä pani pois sanomalehden, suuteli pienokaista ja sanoi: "Ensiksihyvää huomenta, pikku heinäsirkka; sitte vasta matkasuunnitelmat."Kepeiden hyppäystensä tähden nimitti häntä isänsä pikku heinäsirkaksi.Kun iso sanomalehti ei ollut enää isän ja Elsan välissä, kiersi tämäkätensä isän kaulan ympäri ja sanoi hänelle sydämellisesti hyväähuomenta. Sillä aikaa seisoi Ella sisko aivan hiljaa isän tuolinvieressä odottaen hänen aamutervehdystään. Nyt suuteli hän vanhempaakintytärtään, joka sitte istuutui hiljaa pöydän ääreen.
"Jospa sinäkin nyt siirtyisit sinne, jossa sinun olla pitäisi", sanoiisä Elsalle, joka ei vielä ollut aikeissakaan lähteä korkealtaistuimeltaan.
"Minä menen heti, isä", vakuutti Elsa, mutta kohensi itseään samallavakavammin istumaan; "minä tahdoin vaan odottaa, kunnes sanot, milloinlähdemme Gemmille."
"Niin pian kun äiti on saanut tavarat matkaa varten järjestetyiksi",vastasi isä.
Nyt hyppäsi Elsa alas ja sitten suoraa päätä äidin polvelle.
"Oi, äiti, järjestämmehän sitte tänään tavarat! Nyt, heti paikalla",pyysi Elsa hyväillen äitiänsä. "Minä tahdon auttaa sinua, ja Ella voimyös auttaa ja neiti Hellmer myöskin, ja sitte voimme huomenna lähteäja sitte —"
"Nyt juomme ensin maitomme ja istumme hetkisen aivan kelvollisinapöydässä, lapsi kulta", oikaisi häntä äiti ja Elsa, joka huomasisaavansa tyytyä tähän vastaukseen, istuutui nyt paikalleen isän jaäidin väliin ja aamiainen alkoi.
Jo kauan aikaa oli Elsa heti herättyään kysynyt, koska Gemmillelähdettäisiin; hänen päähänsä tuskin enää muuta ajatusta mahtuikaan.Tämä matkatuuma oli seuraavalla tavalla kiintynyt pikku Elsan mieleen.
Menneenä kesänä olivat isä ja äiti matkustelleet Sveitsissä. Gemminvuorisola, jonka kautta he olivat kulkeneet Wallis'ista Berninkanttooniin, oli miellyttänyt heitä niin, että he päättivät tulla sinneuudestaan seuraavana kesänä, ottaa lapset ja neiti Hellmerin mukaansaj