E-text prepared by Jari Koivisto
Julkaissut
Suomennos
Tampereella,Isak Julin'in Kustannusliike ja Kirjakauppa.1905.
Kirjapaino Osakeyhtiö "Sanoma" Tampereella.
Sensuurin hywäksymä 20 p. huhtikuuta 1905, Tampereella.
Mitä waltioneuwoksetar kertoi salaperäisestä maailmasta.
Minulle ei tuo wanha ylhäissäätyinen ja hienosti siwistynyt nainenjättänyt tässä julaistuja muistiinpanoja; ne on minulle antanut mies,jonka pyynnöstä waltioneuwoksetar 1870 wuosiluwun lopulla, muutamiawuosia ennen poismenoaan, ne kirjotti.
Silloin kuin nämä muistiinpanot kitjoitettiin ja ensi kerranilmestyiwät, arwosteltiin ne kokonaan toisin kuin meidän päiwinämme;mitä silloin pidettiin taikauskoisuutena, pidetään nyt tutkimista jamiettimistä ansaitsewana.
Tässä seuraawat kysymyksessä olewat muistiinpanot.
Kadonnut nuorukainen.
Naituna asuin minä eräässä etelä-Ruotsin läänin pääkaupungissa, missämieheni oli yliopettajana eräässä koulussa.
Syksyllä 1837 tuli kaupunkiin eräs nuorukainen nimeltä akseli A—aUpsalasta. Hänellä oli suosituskirjeitä miehelleni, joka wastaanottihänet ystäwällisesti ja pyysi häntä käymään luonaan.
Kohta alkoivat oppikurssin luennot, jotka kestiwät lokakuusta seuraawanwuoden toukokuuhun.
Eräänä myrskyisenä yönä, kewäällä, heräsin minä hiljaisestanaputuksesta sängyn laitaan. Hämmästyneenä nousin istualleni sängyssä,kysyen kuka se oli, ja sain silloin kuulla surkeata walitusta, niinsurkeata, että se sywästi liikutti minua.
Kuka sinä olet? — kysyin jälleen. Ei mitään wastausta, samaa walitustawain.
Hämmästyneenä herätin mieheni, sanoen:
Joku ystäwistäni lienee suuressa waarassa ja ajattelee meitä. Etkökuule kuinka joku walittaa ja waikeroi?
En kuule wähintäkään — wastasi hän.
Tuo kolkko naputus lakkasi. Mieheni koetti rauhoittaa minua, ettäkaikki oli unta, mutta minä olin lewoton mitä oli tapahtuwa.
Seuraawana päiwänä tulee miehelleni tieto, että A—a edellisenäpäiwänä, myrskyssä ja lumipyryssä oli lähtenyt purjeweneessäpurjehtitimaan järwelle. Kaatunut wene oli löydetty, mutta eijälkeäkään hukkuneesta.
Monta yritystä tehtiin kuolleen ruumiin löytämiseksi mutta kaikkiturhaan. Ei keksitty wähintäkään johtoa sen löytämiseen.
Monta wiikkoa sen jälkeen uneksin minä että A—a seisoo edessäni,pyytäen puhutella miestäni.
Eikö se ollut herra A—a, jonka he sanoiwat hukkuneen? — olinkuulewinani kysyttäwän.
Kyllä — wastaa hän; — mutta minä en ole hukkunut, minä olen ollutpienellä saarella lähellä kaupunkia ja olen niin onnellinen, niinonnellinen!
Minusta näytti että hän oli onnellinen. Hänen pukunsa oli kuitenkinkehno, sillä hän oli ilman sekä takkia että liiwiä; toisessa jalassaanoli hänellä risanen sukka, toinen oli aiwan paljas.
Seuraawana aamuna pukeutuessani, koputtaa joku eteisen owelle. Minätunnen saman naputuksen, minkä unessa olin kuullut edellisenä yönä.Palwelijani tulee sisään, sanoen, että eräs kaupunginpalwelija pyytääpuhutella herraa.
Nyt saat nähdä että he owat löytäneet A—an, lausuin minä, — silläminä olen uneksinut hänestä yöllä.
Mieheni sisääntultua, kertoi