Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Ouida
Englannin kielestä suomentanut E. [Elisabeth Löfgren]
Helsingissä,Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa,1876.
Berceau de Dieu[1] oli pieni kylä Seine-virran laaksossa.
Niinkuin leivonen tekee pesänsä ruohikkoon, olivat muutamat talollisetasettaneet pienet talonsa ja majansa viheriäisten metsäin keskelle,jotka kasvoivat molemmin puolin suikertelevaa virtaa. Se oli kaunispaikka, varustettu jyrkällä kivi-kadulla, joka oli poppeli-puiden jajalavain suojassa; somain huoneitten olkikattoja peitteli pitkin päivääpilvennäköinen parvi valkoisia ja harmaita kyyhkysiä; siellä olivanha kappeli, joka oli varustettu punaisella, keilinmuotoisellakatolla; ja suuria taloja, jotka olivat peitetyt muuri-vehreällä jakaikenlaisilla punoittavilla köynnöskasvilla, sekä karpeella, jokakellahti päivän-paisteessa.
Ylt'ympärillä leveni kukkas-rikkaita niitty-maita, missä Normandynsileä karja lihoi. Tuolla oli suloisia, hämäriä lehtoja, joihinnuorukaiset ja neitoset menivät juhla- sekä pyhäpäivinä kesällä,etsiäksensä lemmen- ja vilukukkia, metsän sinikelloja ja raittiitaorjan-ruusuja sekä kaikkia noita lehviä ja kukkasia, jotka tekivätheidän rappusensa lehti-majoiksi ja ikäänkuin toivat kaulus-kyyhkyisensävelet ja hamppuisen laulun heidän pieneen Herran temppeliinsä.
Berceau de Dieu oli todellakin hyvin vanha.
Ihmiset arvelivat että kylä oli ollut siinä jo Orleans'in neidonaikana; kivinen risti kahdenneltatoista vuosisadalta seisoi vielä kadunpäässä, kaivon vieressä pähkinäpuun alla, mihin kyläläiset kokoontuivatjuttelemaan auringon laskiessa, kun päivän työ oli päättynyt.
Kaupunkia ei ollut lähempänä kuin neljän Ranskan peninkulman päässä.Tämä paikka oli maakunnassa, joka oli varustettu suurilla metsillä jahedelmätarhoilla siellä täällä. Sen tuotteet, vehnät, kaurat, juustot,hedelmät ja munat, olivat hyvinkin riittäväiset kansan yksinkertaiseenelämään. Rahvas oli väkevää, ystävällistä, ahkeraa ja onnellistakansaa, joka eli pienen kappelinsa ympärillä ystävyydessä ja hyvässäsovussa.
Ei mikään heitä huolettanut. Sota ja sodan melske, vallankumoukset jamullistukset, keisarikunnat ja kapinat, sotaiset ja valtiollisetkysymykset, — nämä kaikki olivat tälle rahvaalle tuntemattomiaasioita, mistä eivät koskaan kuulleet; mahtavat myrskyt nousivat jamullistivat maita ylt'ympärillä, mutta eivät koskaan tulleet niinlikelle tätä kylää, että olisivat vahingoittaneet sitä, se kun sielläoli yksinäisyydessään niinkuin leivosen pesä.
Vallan-kumouksenkin ankaroina aikoina oli täällä ollut hiljaista. Olisilloin hallinnut aatelisherra linnassa, tuolla kukkulalla, jonkajuurella kylä oli. Kansa oli häntä rakastanut, eikä koskaan koettanuttehdä mitä hänelle oli vastoin-mielistä, ja katkerasti he itkivät, kunhän kaatui Jemappes'in tappelussa, jättämättä mitään perillistä, jahänen linnansa muuttui muurivehreän peittämäksi raunioksi.
Tuon kauhean ajan ukkosen-nuolet tuskin olivat koskeneet tähänpaikkakuntaan. Osa parhaimmasta nuorisosta oli tosin marssinut poistaistelemaan Champagnen kentillä marseillaise'n kaikuessa: muutamiaisänmaan-ystäviä punaisissa takeissa oli sielläkin käynyt, sekäsotilaita sinisessä virkapuvussa, jotka olivat jakelleet kolmivärisiäkokartia eli merkkejä ja käskeneet heitä kantamaan niitä pyhänjakaamattoman tasavallan nimessä. Mutta rahvas ei ollut ymmärtänyt,mitä tämä merkitsi, ja oli korjannut satonsa, kuulematta ainoatakaanpyssynlaukausta, näkemättä aseitten loistetta viatto