Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Robert Louis Stevenson
Suomennos
Haminassa,Erl. Wlrkin kustannuksella,1899.
Haminan Kansankirjapainossa.
I. Vanha merirosvo.
I. Vanha merikarhu ravintokissa "Amiraali Benbow".
II. "Musta Koira" ilmestyy ja katoo.
III. Billyn seikkailuja.
IV. Musta merkki.
V. Merimiehen arkku.
VI. Sokean loppu.
VII. Kapteenin paperit.
II. "Hispaniolan" kokki.
VIII. Minä matkustan Bristoliin.
IX. Yksijalkasen kapakka.
X. Ruutia ja aseita.
XI. Matka.
XII. Mitä kuulin omenatynnyrissä.
XIII. Sotaneuvottelu pidetään.
III. Seikkailuni rannalla.
XIV. Kuinka seikkailuni alkoivat.
XV. Ensimäinen yhteentörmäys.
XVI. Aarresaaren mies.
IV. Piiritys.
XVII. Tohtori jatkaa kertomusta: Kuinka laiva antautui.
XVIII. Jatkoa tohtorin kertomukseen. Maihin meno.
XIX. Jatkoa tohtorin kertomukseen. Ensi päivän taistelujen loppu.
XX. James Hawkin's jatkaa taas kertomusta: Varustuksen piiritys.
XXI. Silverin lähetystö.
XXII. Hyökkäys.
V. Seikkailuni merellä.
XXIII. Kuinka seikkailuni merellä alkoivat.
XXIV. Laskuvesi.
XXV. Venheeni retkeily.
XXVI. Minä poistan merirosvolipun.
XXVII. Israel Hands.
XXVIII. Kultaa loppumattomasti.
VI. Kapteeni Silver.
XXIX. Vihollisen leirissä.
XXX. He tapasivat käskijänsä.
XXXI. Kunniasana.
XXXII. Aarretta etsimässä.
XXXIII. Ääni puusta.
XXXIV. Päällikön kaatuminen.
XXXV. Loppu.
Vanha merirosvo.
Ensimäinen luku.
Vanha merikarhu ravintolassa "Amiraali Benbow".
Kun tartun kynään, niin palajan niihin aikoihin, jolloin isälläni oli"Amiraali Benbow"-niminen ravintola ja muuan päivän paahtamaruskeaihoinen merimies, jolla oli iso arpi otsassa, ensi kerran astuikattomme alle.
Muistan, yhtä hyvin kuin jos asia olisi vasta eilen tapahtunut,kun hän vaappuen tuli ravintolan eteen ja hänen takanaan kulki miestyöntäen käsikärryjä, joissa oli merimiehen arkku. Hän oli pitkä,jykevärakenteinen mies, jolla olivat päivän paahtamat ruskeat kasvot.Hänen kätensä olivat käsnäiset ja arpiset ja kyntensä olivat mustat.Likasen valkea, sapelin iskun tuottama arpi ylettyi yli toisen posken.Muistan, että hän loi yleiskatsahduksen paikkaan ja samalla viheltelija puoli ääneen hyräili muuatta merimiehen laulua, jota hänen sittemminkuulin usein laulavan.
Sitten koputti hän ovelle jonkinlaisella kepillä, ja kun isäni avasioven, niin pyysi hän röyhkeästi lasin rommia. Kun sitä hänelle tuotiin,niin joi hän sen hitaasti, ikäänkuin tuollaisen tavaran tuntijakonsanaankin ja samalla katseli läheisyydessä olevia kallioita jaovikilpeämme.
"Tämähän on hauskannäköinen paikka eikä olleskaan hullumpigroggin-juontipaikka", sanoi hän vihdoin. "Käykö täällä paljon väkeä?"
Isäni vastasi, että ikävä kyllä ei.
"Sitten sopii minulle. Kuuleppas, poikani", huusi hän miehelle, jokatyönsi käsikärryjä, "aja