E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kertomus Keski-Afrikasta
Kirj.
Suom. Helmi Krohn
Otava, Helsinki, 1918.
Kaunis Amina, sheikki Amerin vaimo. Arabialaisten neuvottelu. —
Rua-maa. — Kauniita naisia Ruassa. — Konsulin poika. Selim ja Isa
saavat luvan ottaa osaa retkeilyyn. — Selim kertoo sen äidilleen. —
Retkikunta purjehtii Bagamoyoon.
Neljän penikulman [Tarkoittaa englannin penikulmia.] päässäpohjoiseen päin Sansibarin kaupungista ja puolen penikulman päässäeräästä kauniista merenlahdelmasta asui muutamia vuosia sittenystäviensä ja sukulaistensa parissa Beni-Hassanin heimoon kuuluvajalo arabi, sheikki Amer ben Osman.
Sheikki Amer oli jaloa sukua ja polveutui kuuluisista esi-isistä. Hänoli jaloluontoinen, vieraanvarainen ja armelias ja kohteli varsinhyvin lukuista, mustaa palvelijajoukkoansa.
Amerin vaimo — hänen lemmikkivaimonsa — oli Otman ben Gheesinlempeä, gasellisilmäinen tytär, Beni Abbasin heimoa. Hän oliluonteeltaan miehensä veroinen ja monien avujensa vuoksi erittäinsopiva hallitsemaan hänen sydäntään ja haaremiansa.
Joskin vain harvat arabit puhuivat hänestä hänen miehensäläsnäollessa tai tiedustelivat hänen vointiaan — sellainen sotiiarabien tapoja vastaan tiesivät Amerin ystävät varsin hyvin, mitähänen talossaan tapahtui. Amerin uskolliset palvelijat eivät näetkoskaan laiminlyöneet tilaisuutta, jolloin he saattoivat puhua muilleAminan, Amerin vaimon, hyvyydestä ja monista avuista.
Yksinpä eräs nuori eurooppalainenkin, joka eräänä iltana ratsastiAmerin talon ohitse sattui näkemään Aminan kasvot vilaukselta,joutui siinä määrin hänen suloutensa valtoihin, että hänen kuvansaalituisesti väikkyi hänen mielessään ikäänkuin mitä ihanin unikuva."Hän oli kaunein nainen, mitä koskaan olen nähnyt", oli hänellätapana kertoa, "ja pahoittelen vain, etten saanut kauemmin katsellahänen kauniita kasvojansa. En voi unohtaa hänen ihmeellisen kirkastaja kuitenkin niin tulista katsettaan, hänen rubiininpunaisia,hienomuotoisia huuliaan ja hänen puhdasta ihoaan."
Amerin suurta, tilavaa asuinrakennusta ympäröivät oranssi- jamangopuut. Hänen peltonsa, joita oli monen tynnyrinalanlaajuudelta, olivat hyvin hoidettuja ja niillä kasvoi kaneelia,ryytineilikoita, oransseja, mango-, granaatti-, omena-, guava- jamonia muita hedelmäpuita, sekä kaikenlaisia vihanneksia javiljaa, joita viljellään Sansibarin saarella. Ahkeruudella jaomistajan itsensä silmälläpitämänä oli Amerin plantashi tullutkaikkein kukoistavimmaksi koko seudulla. Suurin kustannuksin olimyöskin asuinrakennusta parannettu ja kaunistettu, niin että saarenvanhin, joka oli tuntenut Amerin isän, Osmanin, tuskin tunsisitä enää entiseksi Osmanin taloksi. Suuri pihamaa oli kivitettymarmoriliuskoilla, ja keskellä pihaa kohosi kallisarvoisesta kivestäveistetty suihkukaivo. Talon ulkopuolella oli myöskin marmoriallasmuhamettilaisia orjia varten, jotta he voisivat pestä kätensä jajalkansa ennenkuin he astuivat Amerin pieneen moskeijaan missäjumalanpalvelusta pidettäessä seurattiin tarkasti muhamettilaisiamenoja. Amer ben Osmanilla oli vain yksi poika, Selim, ja Amina,hänen lemmikki-vaimonsa oli pojan äiti. Poika oli Amerille yhtärakas kuin Aminakin. Selim oli perinyt kauniilta äidiltään hienotpiirteensä, suuret, loistavan mustat silmänsä ja vaalean ihonsa, jaisältään notkean voimakkaan vartalonsa.
Tämän kertomuksen alkaessa oli Selim hiukan pää