Produced by Tapio Riikonen
(Adventure) Romaani
Kirj.
Suom. Aune Tudeer
Otava, Helsinki, 1920.
I. Jotakin on tehtävä.
II. Jotakin tulee tehdyksi.
III. "Jessie" saapuu.
IV. Joan Lackland.
V. Hän tahtoo hankkia itselleen plantaasin.
VI. Myrsky.
VII. Kesytöntä joukkoa.
VIII. Paikallisvärit.
IX. Mies ja nainen.
X. Boucher'n sanantuoja.
XI. Port Adamsin joukko.
XII. Mr Morgan ja Mr Raff.
XIII. Nuoruuden logiikka.
XIV. "Martha."
XV. Käsitteitten selvittelyä.
XVI. Keskenkasvuinen tyttö.
XVII. "Teidän Miss Lacklandinne."
XVIII. Kirjat ovat joskus oikeassa.
XIX. Kadonnut lelu.
XX. Kuin miesten kesken.
XXI. Kiellettyä tavaraa.
XXII. Gogoomy tekee lopun Kwaquesta.
XXIII. Sanoma viidakoista.
XXIV. Sisämaassa.
XXV. Pääkallonpyytäjät.
XXVI. Kallista aikaa hukkaan.
XXVII. Uudenaikainen kaksintaistelu.
XXVIII. Antautuminen.
Jotakin on tehtävä.
Valkoinen mies oli hyvin sairas. Häntä kantoi selässään villatukkainen,mustaihoinen alkuasukas, jonka korvalehdet olivat niin lävistetyt javenytellyt, että toinen oli katkennut ja toiseen oli pistetty kolmentuuman paksuinen puupalikka. Katkennut korva oli lävistetty uudelleen,mutta tällä kertaa niin vaatimattomasti, että reikään mahtui vain lyhytsavipiippu. Ihmisratsu oli rasvainen ja likainen, ja hänen ainoanaverhonaan oli mahdollisimman kapea ja tahrainen puuvillakankainen vyö.Mutta valkoinen mies piti hänestä kiinni epätoivoisen lujasti. Sillointällöin hänen päänsä väsymyksestä painui lepäämään villavaa niskaavasten, joskus hän taas kohotti sitä ja tuijotti kuumeisin katseinkookospalmuja, jotka huojuivat hänen silmissään ikäänkuin hehkuvanhelteen pyörryttäminä. Hänen pukunaan oli ollut paita ja kappalepuuvillakangasta, joka oli kiedottu vyötäisten ympäri ja ulottuipolviin asti. Päässään hänellä oli kulunut Stetson-hattu, n.s.Baden-powell. Vyötäisillä oli vyö, jossa riippui isoreikäinenautomaattinen pistooli sekä muutamia varapanoksia odottamattomientapausten varalta.
Heitä seurasi neljä- tai viisitoistavuotias musta nuorukainen, jokakantoi lääkepulloja, sangollista kuumaa vettä sekä kaikenlaisia muitasairaanhoitotarpeita. He astuivat pienen, vitsoista punotun veräjänkautta pihamaalta ja jatkoivat kulkuaan paahtavassa päivänpaisteessavastaistutettujen kookospalmujen lomitse, jotka eivät luoneetvähintäkään varjoa. Ei tuulenhenkäystäkään tuntunut, ja helteinen,raskas ilma oli ruton myrkyttämä. Juuri siltä taholta, jonne hesuuntasivat kulkunsa, kuului sekavaa melua, ikäänkuin kadotukseenjoutuneitten sielujen valitusta, kidutettujen olentojen tuskanhuutoja.Pitkä, matala vaja tuli näkyviin heidän edessään, ja sieltä juuri nuoäänet lähtivät. Kuului parkua ja kiljuntaa, johon milloin suru,milloin hirvittävä tuska tuntui olleen aiheena. Lähemmäksi ehdittyäänvalkoinen mies saattoi kuulla matalaa, keskeytymätöntä voihkinaa javaikeroimista. Hän värisi ajatellessaan, että hänen täytyi mennä tuonnesisään, ja tuokion ajan hän varmasti luuli olevansa pyörtymäisillään.Sillä Salomonin-saarten kammotuin vitsaus, punatauti, oli kohdannutBeranden plantaasia, ja hänen piti yksin taistella sitä vastaan. Jalisäksi hän itsekin oli sairaana.
...