Kirj.
Suomennos
WSOY, Porvoo
1922.
Kieltäymystä on ollut monenlaista tässä maailmassa. Mutta pohjaltaan onkieltäymys aina samaa. Kummallista on siinä vain se, että miehet janaiset luopuvat rakkaimmastaan koko maailmassa jonkun vieläkinrakkaamman vuoksi. Niinhän Abel uhrasi laumansa esikoisia ja niidenihraa. Lauman esikoiset ja niiden tali oli hänelle rakkainta, mutta hänuhrasi ne saadaksensa Jumalan suosion. Ja samoin oli laita Abrahamin,kun hän valmistautui uhraamaan poikansa Isakin kivisellä alttarilla.Hän rakasti suuresti Isakia, mutta hän rakasti Jumalaa vielä enemmän.Kenties hän pelkäsi Jumalaa. Olkoon tämä nyt niin taikka näin, parimilliaardia ihmistä on sen selittänyt rakkaudeksi Herraa kohtaan, jaettä Abraham tahtoi palvella häntä.
Ja koska nyt on vahvistettu totuus, että rakastaminen ja palveleminenkuuluvat yhteen ja että uhraaminen ja luopuminen on palvelemista, niinon silloin Jees Uck, vaikka hän olikin vain tummaihoiseen rotuunkuuluva nainen, rakastanut yhtä jalosti kuin jaloimmat. Hän ei suinkaanhistoriaa tuntenut, oli vain oppinut selittämään ilman ja tuulen laadutmetsäeläinten tavoista ja elämästä. Ei hän siis ollut koskaankuullutkaan Abelista eikä Abrahamista puhuttavan. Ja koskei häntäsattumus ollut heittänyt Pyhän Ristin sisarten yhteyteen, ei häntiennyt mitään Ruthista, tuosta moabitilaisesta naisesta, joka luopuiJumalastaankin vieraan maan oudon naisen vuoksi. Jees Uck oli vainoppinut kieltäytymään niinkuin nuija tottelee liikevoimaa jajotakuinkin samalla tavalla kuin koira pakotettuna luopumaanytimekkäästi luusta. Ja kuitenkin, kun hänen koettelemustensa hetkilöi, kesti hän sen niin hyvin kuin joku jalorotuisempi kieltäytyensuurenmoisella tavalla.
Tämä on Jees Uckin tarina, ja samalla kerrotaan Neil Bonnerista jaKitty Bonnerista ja parista Bonnerin jälkeläisestä. Jees Uck kuuluitosin tummaihoisten rotuun, se on totta, mutta hän ei ollut intiaani,ei eskimo eikä innuiti. Vanhat suulliset tarinat tiesivät kertoa, ettäeräs Skolkz, eräs yukonilainen toyooti-intiaani, joka nuoruudessaan olivaeltanut innuitien deltamaalla, olisi liittynyt erääseen heidännaiseensa, jonka nimi oli Olillie. Olillien äiti oli eskimo ja isäinnuiti. Skolkzilla ja Olilliella oli tytär Halie ja tämä oli JeesUckin äidinäiti.
Halie, jossa jo oli kolmen heimon verta ja joka ei kammonut vieraaseenheimoon sekaantumista, liittyi venäläiseen Shpack-nimiseenturkiskauppiaaseen, joka aikoinaan tunnettiin nimellä »vahva ja paksu».Shpack saa tässä käydä venäläisestä tarkemman lajituksen puutteessa,sillä hänen isänsä, slavonilainen rangaistusvanki, oli paennutpohjoisen Siperian elohopeakaivoksista ja tavannut Qimban,paimentolaisnaisen, josta tuli Shpackin äiti. Shpack oli Jees Uckinäidinisä.
Ellei Shpack olisi joutunut merikansan vangiksi napamaiden hurjienasukkaiden käsiin, ei hänestä olisikaan tullut Jees Uckin äidinisääeikä Jees Uckin tarinaa olisi olemassakaan. Mutta hän joutuinapaseutulaisten vangiksi, pakeni Kamtshatkaan ja joutui sieltänorjalaisten valaanpyytäjien laivassa Itämerelle. Kohta sen jälkeen hänilmestyi Pietariin, eikä kulunut monta vuotta, kun hän oli matkallaitään päin, vaeltaen samaa vaivalloista tietä kuin hänen isänsä puolisataa vuotta aikaisemmin oli kulkenut tuskassa ja vaivassa. MuttaShpack oli vapaa mies, kulki suuren venäläisen turkisyhtiönpalveluksessa. Tässä toimessaan hän vaelsi yhä itäänpäin yli Beringinmeren venäläiseen Amerikkaan. Pastolik'issa lähellä suurta Yukoninsuistomaata hän otti Halien vaimokseen. Tästä avioliitosta syntyityttölapsi Tukesan.
Yhtiön käskystä lähti Shpack kanoottimatkalle parinsadan peninkulmanpäähän Yukonia ylöspäin Nulaton asemalle, ottaen mukaansa Hal