Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Jules Verne
Suomentanut Eino Voionmaa
Karisto Oy, Hämeenlinna, 1922.
Vasarahai
Kolme asiakirjaa
Malcolmin linna
Lady Glenarvanin ehdotus
Duncanin lähtö
Matkustaja hytissä numero kuusi
Mistä Jacques Paganel on tulossa ja minne menossa
Yksi kunnon mies lisää retkelle
Magalhãesin salmi
37 leveysaste
Chilen halki
3900 metrin korkeudessa
Kordillieerien rinnettä alas
Kaitselmuksen pyssynlaukaus
Jacques Paganelin espanjan kieli
Colorado-virta
Pampa
Juomavettä etsimässä
Punaiset sudet
Argentiinan tasangot
Independancen linna
Tulva
Eletään lintujen lailla
Jatketaan lintujen elämää
Tulen ja veden välissä
Atlantti
Viiteselitykset.
Heinäkuun 26. päivänä 1864 viiletti komea huvipursi navakassakoillistuulessa täyttä höyryä Pohjois-Kanaalin laineilla, Skotlannin jaIrlannin välisessä salmessa. Englannin lippu liehui kokkamastonkahvelissa; suurmaston päässä oli sininen merkkiviiri, johon olikultaneuloksin ommeltu kirjaimet E.G. ja niiden yläpuolelleherttuakruunu. Huvialuksen nimi oli Duncan: sen omistaja oli lordiGlenarvan, yksi niistä kuudestatoista Skotlannin pääristä, jotkaistuvat Ylähuoneessa, ja koko Isossa-Britanniassa kuuluisan Thamesinkuninkaallisen purjehduskerhon arvokkaimpana pidetty jäsen.
Lordi Edward Glenarvan oli laivassa nuoren vaimonsa, lady Helenan, jaerään serkkunsa, majuri MacNabbsin seurassa.
Vastikään valmistunut Duncan oli ollut tekemässä koematkaansamuutamia meripeninkulmia Clyden lahden suulta ja nyt palaamassaGlasgowiin; Arranin saari kohosi jo näköpiiriin, kun tähystäjämatruusiilmoitti valtavan suuren kalan seuraavan laivan vanavedessä. KapteeniJohn Mangles lähetti heti lordi Edwardille tiedon tästä tapauksesta.Lordi nousi peräkannelle majuri MacNabbsin kanssa ja kysyi, mitäkapteeni ajatteli tästä otuksesta.
— Toden sanoakseni, teidän jalosukuisuutenne, vastasi John Mangles, —luulen että se on isohko hai.
— Hai näillä rantavesillä! Glenarvan huudahti.
— Epäilemättä, kapteeni vastasi; — erästä hailajia tavataan kaikissamerissä ja kaikilla leveysasteilla. Se on vasarahai, ja pahastipaerehtyisin, ellei tuo ole yksi niitä veijareita! Jos teidänjalosukuisuutenne suostuu ja lady Glenarvania ehkä huvittaa katsellamitä merkillisintä kalastusta, niin saamme pian nähdä, mikä se on.
— Mitä te siihen sanotte, MacNabbs? lordi Glenarvan lausui majurille;— yrittäisimmekö?
— Miksei, jos teitä huvittaa, majuri vastasi tyynesti.
— Muuten, John Mangles jatkoi, — näitä kauheita petoja ei saa kyllinpaljon hävitetyksi. Käyttäkäämme tilaisuutta hyväksemme, teidänjalosukuisuutenne, se olisi samalla jännittävä näytelmä ja hyvä työ.
— Tehkää niin, John, lordi Glenarvan sanoi.
Sitten hän lähetti sanan lady Helenalle, joka saapui peräkannelletosiaankin sangen halukkaana katselemaan tätä jännittävää kalastusta.
Meri oli suurenmoisen kaunis; sen pinnalla saattoi helposti seuratahämmästyttävän joustavana sukeltelevan ja heittelehtivän hain nopeitaliikkeitä. John Mangles antoi määräyksiään. Matruusit heittivät aluksenoikeanpuolisen laidan varppeiden yli lujan köyden, jonka päässä