E-text prepared by Tapio Riikonen
Kertomuksia Pohjan periltä
Kirj.
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1921.
Suden poika.
Tuhat tusinaa.
Rajalla.
Verikosto.
"Äpärä".
Kaaren päässä.
Ligounin kuolema.
Negore, pelkuri.
Mies tulee harvoin oikein arvioineeksi naisiaan, ei ainakaan ennenkuinon joutunut heistä erilleen. Niin kauan kuin mies elelee naisellisuudenilmakehässä, hänellä ei ole oikeaa käsitystä sen ylevyydestä; muttaantaapa hänen olla kauemmin tämän ilmakehän ulkopuolella, jopa ilmaiseeyhä yltyvä tyhjyys itsensä hänen olemuksessaan, hän alkaa tunteahämärää kaipuuta, jota ei voi tarkemmin määritellä. Jos hänentovereillaan ei ole enempää kokemusta siinä suhteessa kuin hänelläitsellään, niin he pudistavat päitään neuvottomina ja suosittavathänelle ankaraa ruumiillista työtä. Mutta nälkä jatkuu ja yltyy; miesmenettää elämän jokapäiväisten asiain harrastuksen ja käyalakuloiseksi, ja jonakin päivänä, kun tyhjyys käy sietämättömäksi,selviää hänelle mitä on tehtävä.
Kun Yukonin maassa tämä kaipuu tapaa, niin mies tavallisesti hankkiiveneen, jos on kesä, talvella taas valjastaa koiransa ja lähteeetelään. Muutamien kuukausien kuluttua — edellyttäen, että hänellä onusko tuohon pohjoiseen maahan — hän palaa sinne mukanaan vaimo, jokajakaa hänen kanssaan tuon uskon ja kohtaavat vastukset. Tällä tavointoteamme miehen synnynnäisen itsekkyyden. Niin johdumme puhumaanmyöskin Scruff Mackenzien seikkailuista, jotka tapahtuivat entisaikaan.Silloin ei maata ollut vielä tallannut ja paaluttanut kullanetsijäintulva, ja Klondyken huomattavin tulolähde oli sen lohenkalastus.
Scruff Mackenzie oli syntynyt sivistyksen rajamailla Yhdysvalloissa, jauudisasukkaan elämää hän oli aina elänyt. Kahdenkymmenenviiden vuodentaukoamaton taistelu mitä villimmän luonnon kanssa oli painanutleimansa hänen kasvoihinsa. Kaksi viimeistä, kaikkein hurjinta jakovinta vuotta hän oli viettänyt kullanetsijäin joukossa, jotkamajailivat napapiirin pimeillä mailla. Kun mainittu kaihon tautivaltasi hänet, hän ei hämmästynyt, sillä hän oli käytännöllinen mies,joka oli nähnyt sen iskevän toisiinkin miehiin samalla tavalla. Eikämuuta merkkiä huomannut hänen kaipuustaan, kuin että hän teki työtähurjemmin. Koko kesän hän taisteli sääskiä vastaan ja huuhtoi kultaaStewart-joella. Sitten hän uitti rakennushirsiä Yukonia pitkin FortyMileen ja kyhäsi majan niin mukavan, että mikä leiri tahansa olisivoinut siitä ylpeillä. Todellakin maja näytti niin lupaavalta, ettämoni mies pyrki hänen asuinkumppanikseen. Mutta hän murskasi heidäntoiveensa töykeällä, voimakkaalla ja lyhytsanaisella puhetavallaan jaosti kaksinkertaisen määrän muonavaroja kauppa-asemalta.
Kuten sanottu, Scruff Mackenzie oli käytännöllinen mies. Jos hän tahtoijotakin, hän tavallisesti hankki sen, mutta silti hän ei koskaanpoikennut tavoistaan kauemmaksi kuin oli tarpeellista. Niinponnistusten ja vastuksien poika kuin olikin, hän oli vastahakoinenmatkaamaan kuudensadan mailin jäämatkaa sekä sen jälkeen kahdentuhannenmailin valtamerimatkaa ja kolmanneksi vielä tuhannen mailin taivaltaentisille kotipaikoilleen — pelkästään vaimon saadakseen. Elämä oliliian lyhyt. Niinpä hän valjasti koiransa, pani melkoisen kuormanrekeensä ja ajoi yli vedenjakajan, jonka länteen päin viettävältärinteeltä Tananan lähteet vesiä kokoilevat.
Mackenzie oli voimakas matkamies, ja hänen susikoiransa kykenivätp