Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
James Fenimore Cooper
Suomentanut Vihtori Lehtonen
Alkuperäinen teos: The Last of the Mohicans.
(Leatherstocking Tales #2)
WSOY, Porvoo, 1914
I luku.
On korvain auki, valmis sydämein:
Vain ajallista koskee pahin tietos':
Sano: menetinkö valtakunnan?
Shakespeare.
Pohjois-Amerikan siirtolaissodat olivat merkillisiä siitä, ettävihollisjoukkojen oli ensin kestettävä synkkien salomaiden vastukset javaarat, ennenkuin ne pääsivät toistensa kimppuun. Avara jaläpipääsemättömältä näyttävä metsävyöhyke erotti vihamielistenranskalaisten ja englantilaisten maakuntain alueet toisistaan.Karaistunut siirtolainen ja hänen rinnallaan taisteleva, sotilaanammattiin kasvatettu eurooppalainen saivat usein kuukausia ponnistellavirtojen koskia vastaan ja raivata tietään läpi jylhien vuorensolienvoidakseen osoittaa uljuuttaan varsinaisessa sodankäynnissä. Muttakilvoitellessaan uutterasti ja kieltäymyksin alkuasukassoturin kanssahe oppivat voittamaan nämä vaikeudet, niin että sai turhaan hakeametsistä soppea ja lymypaikkaa, missä eivät olisi käyneet miehet, jotkaolivat päättäneet panna verensä alttiiksi kostonjanoaan tyydyttääkseentai tukeakseen Euroopan kaukaisten hallitsijain kylmää ja itsekästävaltiotaitoa.
Koko tässä avarassa rajaseudussa ei luultavasti ole toista aluetta,joka voisi tarjota elävämpää kuvaa näiden aikojen hurjan sodankäynninjulmuudesta ja ankaruudesta kuin Hudson-joen lähteiden ja läheistenjärvien välillä aukeneva salo.
Taistelevien sotaliikkeille luonnon suomat edut olivat niin ilmeisiä,ettei niitä kukaan voinut olla huomaamatta. Champlain-järven pitkälahdelma ulottui Kanadan rajoilta syvälle naapurimaakunnan, New Yorkin,alueiden sisäpuolelle, siten halkaisten luonnollisena kulkuväylänäpuolet siitä välimatkasta, joka ranskalaisten oli kuljettava, ennenkuinsaattoivat iskeä vihollisiinsa. Se sai lähellä eteläisintä kärkeäänlisävettä eräästä toisesta järvestä, jonka vesi oli niin kirkasta, ettäjesuiittalähetyssaarnaajat olivat katsoneet sen veden sopivimmaksivertauskuvallisen kasteen puhdistuspesuun ja antaneet sille sen takianimen Pyhän Sakramentin järvi. Vähemmän uskonintoiset englantilaisetolivat luulleet osoittavansa sen sekoittamattomille lähteille kylliksikunniaa, lahjohtaessaan sille hallitsevan ruhtinaansa, hannoverilaisenhuoneen toisen jäsenen nimen. Mutta molemmat olivat sen rantojenoppimattomilta omistajilta ryöstäneet luonnollisen oikeuden nimeenHorikan kuten se alkujaan kuului.
Vuorten kahlitsemana, kiemurrellen niiden välissä lukemattominesaarineen "Pyhää Järveä" riitti vielä kolmisenkymmentä Englanninpeninkulmaa etelään päin. Seikkailevan matkustajan täytyi ylätasankoa,joka oli esteenä vesialueen jatkumiselle, kulkea maitse yhtä montapeninkulmaa päästäkseen Hudsonin rannoille kohtaan, mistä lähtienvirtaa saattoi purjehtia aina mereen asti, vaikka tietysti kosket eli"rakoputoukset", kuten niitä paikkakunnan kielessä silloin nimitettiin,ajoittain tuottivatkin vaikeuksia.
Kun ranskalaiset rohkeasti ja suunnitelmallisesti häiritsivätvihollisiaan ja olivat uupumattomassa yritteliäisyydessään ulottaneetretkensä jopa Alleghany-vuorten kaukaisiin ja vaikeapääsyisiin soliinasti, saattoi helposti otaksua, ettei heidän sananparreksi muuttunutterävänäköisyytensä voinut olla huomaamatta sen seudun luonnollisiaetuja, jota juuri olemme kuvailleet. Siitä tulikin varsinaisesti