»Mira! Mira! El Cerro Perdido!«

»Katsokaa! Katsokaa tuota salaperäistä vuorta! Vaikk'emme vielä oleperillä, voimme kuitenkin nähdä matkamme määrän. Se näyttää muodostavanosan taivaasta, pilven voisi ehkä sanoa, mutta että tuo on se vuori, seon aivan varmaa!«

Ratsastaja, joka lausui nämä sanat, ei ollut yksin. Ainoastaanteaatterissa ihmiset puhuvat itseksensä.

Ratsastaja, joka istui pienen, harmaan papurikkohevosen selässä, kulkilukuisan matkueen etunenässä parin, kolmen myöskin ratsastavanherrasmiehen rinnalla. Heitä seurasi muita ratsastajia ja suuriasäkkikankaalla verhottuja tavaravaunuja. Näitä viimemainituita, jotkaolivat erittäin kömpelötekoisia ja kuormana tuhansia erilaisia esineitä,veti kutakin kahdeksan muulia. Vaunut olivat oikeita pyöriviä taloja,joiden asukkaina oli kokonaisia siirtolais-perheitä. Muulit, joitakäytettiin kuormajuhtina, muodostivat edellämainittujen takanaatajo'n, se on raition, joka pitkänä jonona levisi jälkijoukoksi.Vihdoin mahdottoman suuri lauma sarvikarjaa, jota paimenet ajoivat jajoka muodosti vihoviimeisen osaston koko matkueessa.

Kaikki miehet olivat ratsain, vieläpä paimenet ja muulien ajajatkin.Matkustus sellainen kuin heidän voi tuskin tapahtuakaan toisellatavalla. He tulivat Arispen kaupungista Meksikossa ja kulkivat niittenavaroitten ja autioitten tasankojen halki, jotka reunustavatSonoras-nimisen valtion pohjoista rajaa ja nimitetään Llanos.Matkueessa oli melkein yksinomaan kaivostyömiehiä. Ilman suurempiavaikeuksia voitiin tämä arvata siitä puvusta, johon useammat olivatpuetut ja erittäinkin siitä määrästä köysiä, työ-aseita ja koneita,joitten omituisia muotoja voitiin huomata vaunujen karkeiden peitteidenalta.

Tässä oli toisin sanoen äärettömän suuri matkue kullankaivajia, jotkapäällikkönsä johtamina vaelsivat tyhjiin kaivetusta veta'sta toiseen,joka juuri äsken oli löydetty ja jolle kaikki yksissä neuvoin arvelivatomistaa työnsä. Heidän vaimonsa ja lapsensa seurasivat heitä, silläaikomus oli asettua tänne moneksi vuodeksikin, – tähän kaukaiseenkulmaan Sonoran erä-aavikkoa.

Paitsi niitä kahta ratsastajaa, joiden vaaleat hiukset osoittivatpohjoismaalaista syntyperää, olivat kaikki muut meksikolaisia,vaikkeivät samaa rotua, sillä voitiin heidän kasvojensa piirteissähuomata värivivahduksia kaikenlaisia aina espanjalaisenpaperinkeltaisesta alkuasukkaitten kuparinpunaiseen ihoväriin saakka.Olivatpa muutamat täysiverisiä indiaanejakin Opatas-sukua, erästäniistä indiaaniheimoista, joita kutsutaan manses, se on voitetut jasivistetyt, ja jotka yhtä vähän muistuttavat villejä veljiään kuinkotikissa tiikeriä.

Muutamat erilaisuudet puvussa ilmaisivat jo ensi silmänluonnillaeroituksen matkustajain säädyssä ja arvoasemassa. Kaivostyömiehet jatyönjohtajat olivat enemmistönä. Sitä paitsi löytyi kuormarenkejä,arrieros ja moros

BU KİTABI OKUMAK İÇİN ÜYE OLUN VEYA GİRİŞ YAPIN!

Sitemize Üyelik ÜCRETSİZDİR!