E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Seikkailuromaani
Kirj.
Englanninkielestä suomentanut O.E.N.
Porvoo—Helsinki,Werner Söderström Osakeyhtiö,1923.
I. Eräs vastoinkäymisten masentama mies ja hänen aina
hilpeä toverinsa.
II. Laupias samarialainen.
III. Eräs vieraanvarainen koti.
IV. Houkutteleva ehdotus.
V. Sopimus tehdään.
VI. Myrskyssä ja pakkasessa.
VII. Uusia seikkailuja.
VIII. Seattlessa.
IX. Vielä vuosi armonaikaa.
X. George kohtaa vihollisensa.
XI. Boyd Emerson hämmästyy kaksi kertaa.
XII. Neiti Wayland kahden vaiheella.
XIII. Tilanne kärjistyy.
XIV. Vihollinen näyttäytyy.
XV. Epätoivon partaalla.
XVI. Willis Marsh ilmaantuu piilostaan.
XVII. Jännittäviä päiviä.
XVIII. Marsh johdetaan harhaan.
XIX. Kapina tekeillä.
XX. Fraser palaa.
XXI. Yöllinen seikkailu.
XXII. Hopeaparvi.
XXIII. Taistelu jatkuu.
XXIV. The Grande Dame saapuu
XXV. Musertava isku.
XXVI. Tilinteko.
XXVII. Unelma, joka toteutui.
Pohjoisessa siintävästä vuoristosta selviydyttyään laskeutuu tie,joka vie Kalvikiin, aution tundran poikki polveillen vihdoinkinKalvik-joelle, jonka suulla tuo samanniminen, pienoinen kaupunki on.Kesällä tämä tie ei voi pöyhkeillä minkäänlaisella liikenteellä, muttatalvella voi sattua, että sisämaan äärettömistä erämaista ilmestyysilloin tällöin joku lopen uupunut, avovedelle pyrkivä matkamies,joka aikansa levähdettyään suoriutuu jälleen taipaleelle. Postinhurjasti laukkaava valjakko saapuu säännöllisesti kerran kuukaudessa,eteläpuolella kohoavan metsän helmasta Ilmestyen ja muusta maailmastasanomia tuoden, viivähtää yön ja jatkaa aamulla jälleen kiireestimatkaansa. Valtatiestä kokonaan syrjässä ollen on Kalvik varmaankinkaupungeista vaatimattomimpia, jonka olemassaolonkin vain kalastuksellakeinottelevat liikemiehet tietävät.
Kreikkalaiskatolinen kirkko venäläisine kouluineen japitkäkauhtanaisine pappeineen ja satakunta taloa —säilyketehdasrakennuksia lukuunottamatta — kas siinä koko kaupunki.Ensi silmäyksellä saattavat nuo tehtaat tehdä sen vaikutuksen kuinkaupunki olisi hyvinkin suuri ja mahtava, niitä kun on joen rannallapenikulmia [tässä kirjassa puhutaan vain engl. penikulmista; 1 engl.penikulma = 1609,3 m] pitkä jono, mutta talvisin, jolloin niiden avaratkatot jymisevät ja huojahtelevat pohjolan viimojen temmellyksessä janiiden korkeuteen kohoavat pitkät savupiiput muistuttavat pakkasenjäykistämiä, mustuneita sormia, ne ovat aivan autiot ja tyhjät.Alkuasukkaita ei voi ottaa lukuun, ne kun asustavat maakuopissa, eikäkukaan tiedä niiden lukumäärääkään, ei edes venäläinen pappi, jokaniiltä toimeentulonsa verona perii.
Eräänä joulukuun iltapäivänä poikkesi tälle kaukaa pohjoisenpuuttomilta kukkuloilta tulevalle tielle matkue, johon kuului kuudenuupuneen koiran vetämä reki ja kaksi miestä. Oli satanut hintapäivänkoitosta alkaen, niin että tie, joka näkyi muutenkin sangenhämärästi, oli nyt noin kuuden tuuman vahvuisen lumikerroksen peitossa,mikä vaikeutti kulkua ja pani ruoskan vinkumaan säälimättä. Harmahtavausva, joka kattoi tienoon silmänkantamattomiin joka taholle, tekimaiseman lohduttoman yksitoikkoiseksi hämärine ääriviivoineen ja loihtikaikenlaisia m