Kuvauksia hyönteisten tavoista ja vaistosta
Kirj.
Ranskasta suomentanut
Asko Pulkkinen
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1910.
J.H. Fabre.
Harmas
Muurarimehiläisen pesärakennukset.
Tikariampiainen haavataiturina.
Hieta-ampiainen.
Riikinkukkokehrääjät kosimassa.
Tammikehrääjän häälennot.
Maakiitäjän ravinto.
Turkkilot hautajaisissa.
Turkkilot. — Kokeita.
Hernekärsäkkään muniminen.
Hernekärsäkkään toukka.
Rukoilijasirkan metsästys.
Rukoilijasirkan lemmenvehkeet.
Kaskaan laulu.
Skorpionin häät.
Skorpionin perhe-elämä.
Skorpionin myrkky.
J.H. Fabre.
Tämä suuri tiedemies ajattelee kuin filosofi, näkee kuin taiteilija, tuntee ja kertoo kuin runoilija.
Edmond Rostand.
Pitkät puheet eivät kuvaa niin tarkasti ja niin sattuvasti Jean HenriFabrea, ranskalaista hyönteistieteilijää kuin edellä olevat hänenmaanmiehensä muutamat sanat. J.H. Fabre oli todellakin tiedemies,filosofi, taiteilija ja runoilija. Hänen terävä tieteilijäsilmänsänäki ja seurasi kaikkea, mitä hyönteisten maailmassa tapahtui. Hän oliverraton havaintojen tekijä, pienimmätkään piirteet, vähäisimmätkäänseikat hyönteisten elämässä ja toiminnassa eivät jääneet häneltähuomaamatta. Selkeästi ajatellen hän tutki hyönteisten ihmeellistentapojen syntyjä, filosofin tavoin selvitteli vaiston ja älynvaikeita ongelmia näiden pienten kielettömien valtakunnassa. Hänentaiteilijakatseensa kiinnittyi ja kiintyi kaikkeen kauniiseen,säännölliseen ja tarkoituksenmukaiseen, mikä ilmenee hyönteistenrakennuksissa ja töissä. Runoilijana hän sitten kertoo näkemänsäja havaitsemansa. Fabre on hyönteisten elämäkertojen erinomainenkirjoittaja. Mutta hän ei ole kuivantieteellinen historioitsija, vaanelävän elämän mestarikuvaaja.
Fabre ei saanutkaan oppiaan koulussa eikä tieteellisistä kirjoista,hänen opettajanaan oli suuri ja loppumattoman rikas luonto. Hänellä eiollut apunaan tiedemiehen koneita ja kompeita, vaan terävä silmänsänäkemään ja ymmärryksensä tajuamaan, mitä luonnossa tapahtui.Itse ja omin neuvoin hän hankki oppinsa ja tietonsa, hänen suurirakkautensa luontoon pakoitti hänet tutkimaan, hänen järkkymätöntahtonsa raivasi edestä esteet, esteet, jotka usein näyttivät kohoavanylipääsemättömäksi muuriksi.
Jean Henri Fabre syntyi Saint-Leon'issa Etelä-Ranskassa joulukuun 22p:nä v. 1823. Isä oli talonpoika, varaton työstänsä eläjä, ei näyttänytmahdolliselta, että pojasta polvi muuttuisi, että Jean Henri voisipoiketa isänsä elämänuralta. Varhaisimman lapsuutensa hän vietti köyhänisoäitinsä kotona. Vaikka hän kuuntelikin mummon satuja ja tarinoita,kiintyi hän kuitenkin jo pienenä luontoon ja sen todellisuuteen.Kotiseudun punakukkaiset kanervikot ja sinivattuvarvikot viekoittivatpoikaa luokseen, maakiitäjän kiiltävät kuoret ja perhosen kirjavatsiivet ihastuttivat häntä. Hän riensi kukkasten seuraan kuin mehiläinenapilan mykerölle.
Seitsenvuotiaana tuli Jean Henri isänsä kotiin alottaakseenkoulunkäyntinsä. Koulumestari oli samalla kylän parturi, kellonsoittajaja lukkari. Hän ei voinut kasvattaa pojan synnynnäistä rakkauttaluontoon, ei ohjata häntä näkemään silmillään eikä kuulemaankorvillaan. Ei sitä tehnyt koulutupakaan, vaikkakin sielläseurustelt