Piirteitä suurmiestemme elämästä
Kirj.
Kotikasvatusyhdistyksen kotiopintokirja II
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1916.
Alkulause.
Mikael Agricola.
Juhana Gezelius.
Henrik Gabriel Porthan.
Uno Cygnaeus.
Elias Lönnrot.
Juhana Vilhelm Snellman.
Johan Ludvig Runeberg.
Sakari Topelius.
Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen.
Alkulause.
»Niin kauan kuin kansassa on rakkautta historiaansa, muinaisaikaan,jonka se on elänyt, niin kauan on olemassa toivo sen tulevaisuudesta.Semmoinen rakkaus on syntyessään varma todistus kansan valveutuvastaitsetajunnasta, samoin kuin sen pysyminen todistaa, että tämätajunta ei ole kadonnut, että kansan henkiset voimat vielä eivät oletyhjentyneet.»
J.V. Snellman.
Nuoriso on ylimielinen. Se halveksii kaikkea vanhaa. Kansansahistoriasta se tietää sangen vähän. Miehiä, jotka ovat vieneet tätäkansaa eteenpäin, joiden työn varassa suomalaisten kansallistunto onsyntynyt, jotka ovat laskeneet pohjan sivistyksellemme, näitä miehiä,kansansa suurmiehiä, se ei tunne.
Näin valitetaan meidän päivinämme.
Jos nämä valitukset ovat vähäiseltä osaltaankaan tosia, on nykyinenasiaintila jyrkässä ristiriidassa edellä olevien Snellmanin sanojenkanssa. Sellaisesta tilasta on päästävä. Isiemme töihin meidän ontutustuttava. Heidän töissään näkyvät selvimmin suuntaviivat, joitakansamme elämä on noudattanut. Vain tutustumalla menneisyyteen,tutkimalla vaiheita, mitkä ovat johtaneet kansamme nykyiseen asemaansa,voidaan valita tie, jota nyt on seurattava.
* * * * *
Auttaakseen vanhempia, jotka ovat huolissaan nuoren väkensäkäyttäytymisestä ja tulevaisuudesta, auttaakseen kaikkia niitä,joiden sydämellä on nuorison ja sen kautta koko kansan menestyminen,Kotikasvatusyhdistys on nyt tahtonut kotiopintotyössään luettavaksiottaa aineen, joka olisi omiaan elvyttämään kunnioitusta vanhempiakohtaan, herättämään rakkautta kansan suuriin johtajiin ja koko maanhistoriaan.
Nuorisolle pitäisi sellaisen lukemisen olla mieluisinta. Mikä voisisitä enemmän innostaa, kuin kertomus suurten miesten jalosta elämästä,jonka ainoana tarkotuksena ja voimakkaana kiihottajana on ollutkansan onni, maan paras. Onhan nuorisolla, moitittakoon sitä kuinkahuonoksi tahansa, sittenkin hyvät hetkensä, jolloin se haaveilee työstätoisten hyväksi, uhrautumisesta toisten onneksi. Tällaisesta työstä jauhrautumisesta tulee heidän nähdä kauniita ja kehoittavia esimerkkejä.Suurten miesten työt ovat kenties liian suuria seurattaviksi.Esimerkiksi kelpaavia ja helpommin jäljiteltäviä töitä ovat tehneetlukemattomat Suomen miehet ja naiset, joista historia ei kerro, jotkaeivät ole saavuttaneet huomattavaa yhteiskunnallista asemaa, muttajotka kelvollisuudellaan ja lukuisuudellaan ovat kansamme kulkuamäärättyyn suuntaan vieneet. On mahdotonta kertoa kaikista heistä. Senvuoksi tässä rajoitutaan kertomaan vain kansamme suurimmista, jotkavuorenhuippuina kohoavat menneisyydestä, selväpiirteisinä näkyvätvuosisatojen takaa ja yhä vielä vaikuttavat elämäämme.
Lukija kysynee, eikö suurmiehistämme ollut tarpeeksi paljon kirjoitettuennen? Miksi ei tyydytty vanhoihin hyviin elämäkertoihin ja otettuniitä luettaviksi? Onhan meillä erinomainen Kansanvalistusseuranelämäkertasarja, K.J. Gummerus Osakeyhtiön »Historiallinen luku