E-text prepared by Jari Koivisto
Historiallinen romaani
Kirj.
Suomensi Jalmari Finne
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava1908.
I. Juhla.
II. Siccassa.
III. Salammbo.
IV. Karthagon muurien juurella.
V. Tanit.
VI. Hanno.
VII. Hamilkar Barkas.
VIII. Makarin taistelu.
IX. Sotaretkellä.
X. Käärme.
XI. Teltassa.
XII. Vesijohto.
XIII. Molok.
XIV. Piilu-sola.
XV. Matho.
Juhlaa vietettiin Megarassa, Karthagon esikaupungissa, Hamilkarinpuistossa.
Ne sotilaat, joiden johtajana hän Siciliassa oli ollut, pitivätupeita pitoja viettääkseen Eryxin taistelun vuosipäivää, ja kunpäällikkö oli poissa ja kun heitä oli lukuisasti koolla, niin hesöivät ja joivat täysin vapaasti.
Osastopäälliköt, joilla oli pronssikothurnit jalassaan, olivatsijoittuneet keskikäytävälle purppuraisen, kultaripsuisentelttakatoksen alle, joka tallien seinän luota ulottui palatsinalimmalle penkereelle asti; tavalliset sotilaat olivat hajaantuneetpuiden siimekseen, joiden suojasta näkyi suuri joukko tasakattoisiarakennuksia, viininpuserrusvajoja, kellareita, aittoja,leipomahuoneita ja asevarastoja, norsujen tarha, villipetojenhäkkiluolia ja orjien vankila.
Viikunapuita kasvoi kyökkien ympärillä; sykomoorimetsä ulottuilehtoon, jossa granaattiomenat hohtivat puuvillapensaan valkoistenhöytyvien keskellä; viiniköynnökset raskaine terttuineen kiersivätpinioiden runkoja; ruusukenttä loisti plataanien alla; siellätäällä nurmikoilla huojui liljoja; musta hiekka, johon olisurvottua korallia sekoitettu, peitti tiet, ja keskellä muodostisypressikäytävä läpi puiston kuten kaksinkertaisen viheriäisenobeliskirivin.
Palatsi, joka oli keltatäpläisestä numidialaisesta marmoristarakennettu, näkyi puiston perällä, ja sen neljä kerrosta kohosipenkerittäin leveältä perustalta. Sen leveät, ebenpuusta tehdytportaat, joiden jokaisen astimen kulmassa oli voitetun galeerinkeula, sen punaiset, mustan ristin jakamat ovet, sen vaskisetpiikkirivit, jotka alhaalta estivät skorppiooneja palatsiinpääsemästä, sen kullatuista tangoilta laaditut ristikot, jotkaylhäältä sulkivat sen aukkoja, koko palatsi kaikkineen tuntui tuossaräikeässä loistossaan sotilaista yhtä juhlalliselta ja salaperäiseltäkuin Hamilkarin kasvotkin.
Neuvosto oli määrännyt heille hänen puistonsa juhlapaikaksi;haavoittuneet, jotka makasivat Eshmunin temppelissä, olivat joaamun koittaessa lähteneet liikkeelle ja olivat kainalosauvojensanojalla laahaantuneet sinne. Joka hetki saapui uusia juhlijoita.Joka tietä myöten tulvehti niitä taukoamatta, kuten virtoja, jotkavuolaina laskevat samaan järveen. Puiden lomitse näkyi puolialastomiakyökkiorjia hätäillen juoksevan; nurmikoilla gasellit pakenivatmääkyen; päivä laski ja sitruunapuiden tuoksu teki vielä raskaammaksitämän hikoilevan joukon ympärillä olevan ilman.
Tänne oli kokoontunut kaikkia kansallisuuksia, ligurialaisia,lusitanialaisia, balearilaisia, neekerejä ja roomalaisia karkulaisia.Leveän doorilaisen murteen rinnalla helähtivät keltiläisten kalskuvattavut kuin taisteluvaunut, ja ioonilaiset päätteet sekaantuivaterämaan kerakkeihin, teräviin kuin shakaalin kiljunta. Kreikkalaisettunsi heidän hoikasta vartalostaan, egyptiläiset vaakasuoristaolkapäistään, kantabrialaiset paksu