Produced by Tapio Riikonen
Kuvauksia jokapäiväisestä elämästä
Kirj.
Suomentanut ["Familjen H."] T. H. [Theodolinda Hahnsson]
Helsingissä,G. W. Edlund'in kustannuksella.1882.
Herra F. A. Brockhausille Leipzig'iin.
Perille-tulo. — Tee. — Kuvat.
Julian kirje. — Helena. — Sokea. — Emilia. — Sulhot.
Viisi päivää häitten edellä
Hääpäivä
Päivälliset. — Sotkeloa kaikellaisista.
Sokea
Kevät ja Rakkaus
Vyhti sekaantuu
Kornetti. Kornetti. Kornetti.
"Huhuu! Huhuu!"
Teetä ja illallista
Mitä lukiani luultavasti huutavat
Viimeiset vehkeet
Herra F. A. Brockhausille Leipzig'iin.
Korkeasti kunnioitettava Herra!
Teidän kirjeenne on minussa iloa ja kiitollisuutta herättänyt,jonka tahtoisin todeksi näyttää siten, että pyyntönne mukaan "kertoisinyhtä ja toista elämästäni sekä koko sivistykseni kehityksestä". Muttatuopa käynee vaikeaksi, koska tässä ainoastaan pintapuolisesti saatanmainita sisällistä elämääni koskevista seikoista, joissa juuripää-asiallisesti on koko elämäkertani.
Kerran, jolloin tässä maailmassa minua ei enään olemassa ole,tahtoisin hengettärenä tänne palata kertomaan ihmisille suurimmistakärsimyksistäni ja nautinnoistani, kaikesta, mitä olen rakastanut jakokenut. Eikä silloin kenenkään tarvitsisi minua peljätä! Sillä vaikkaminä sydän-yöllä tulisinkin jonkun taistelevan, levottoman sielun,luokse, tekisin sen vain saattaakseni hänen mielensä rauhallisemmaksi,hänen yölamppunsa kirkkaammaksi sekä itseni hänen ystäväksensä jasisareksensa.
Kuitenkin sopinee nytkin jo luoda ystävällisiä silmäyksiä tuon verhontaakse, joka peittää ulkomuodoltaan hyvinkin vähäpätöistä ja tavallistaelämää. Siis nähtäköön, että olen syntynyt Auran rannalla, ettäkumminani oli useita Turun oppineita ja kunnioitettavia provessoreitaja noista silmäyksistä (jos niissä on näkiävoimaa) selvinnee silloinvaikutus, johon tässä saatiin ainoastaan hämärästi viitata. Kolmenvuoden vanhana vietiin minä pois kodistani Suomen maasta, ja siitäajasta olen säilyttänyt vain yhden ainoan muiston. Tämä muisto on erässana, on voimakas nimi; — pelolla ja rakkaudella Suomen kansapakanuuden synkkinä aikoina mainitsi tuota sanaa, ja vielä tänäkinpäivänä mainitaan sitä samoilla, mutta kuitenkin kristin-opin valonjalostuttamilla tunteilla; usein luulen tätä sanaa kuulevani ukkosenjyminässä, kun se vaeltaa vapisevan maan ylitse, ja myöskin tuulenvienossa leyhkässä, joka lohduttaa ja virkistyttää luontoa; tuo sana,tuo nimi on Jumala!
Jos nyt hyvän-tahtoisesti seuraatte minua Suomesta Ruotsiin, jossaisäni, myytyänsä Suomessa kartanonsa, tuli tilan-haltiaksi, niin ensuinkaan vaivaa teitä minua seuraamaan edemmäksi tuohon sekavistaalkutöistä rikkaaseen lapsuuteni ja nuoruuteni aikaan enkä myöskäänpidätä teitä katselemaan perhettä, joka on varsin tavallinen eikätarjoa mitään vaihtelevaisuutta, paitsi että se joka syksykattovaunuissa maan-kartanostansa lähtee pääkaupungissa olevaantaloonsa sekä joka kevät kaupungintalostansa maan-kartanoonsa, ja jossaon nuoria tyttäriä, mitkä soittavat sonaatteja, laulavat romanseja elilaulurunoja, harjoittelevat piirustusta, lukevat romaneja, koettavatkaikin tavoin sivistyttää itseänsä ja toivoen katselevat tulevaisuutta